sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Reino Rinnettä muistaen

Kaisu Mikkola

Aikakauslehti Kaltio ja Merikoskikerho ry järjestivät eilen tilaisuuden molempien perustamiseen vuonna 1945 osallistuneen Reino Rinteen (1913-2002) kunniaksi. Rinne oli monessa mukana niin oululaisessa kuin myöhemmin kuusamolaisessa kulttuurielämässä. Häntä muisteltiin niin toimittajana, kirjailijana kuin luonnonsuojelijana. Rinteen johdolla pohjoisen koskisodissa päästiin luonnon kannalta positiivisiin tuloksiin.

Muistelijoina paikalla olivat kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola, taiteilija Matti Mikkola, lastenlääkäri Pekka Jurvelin ja valokuvaaja Tauno Kohonen. Mikkolat kertoivat riennoista taide-elämässä, Jurvelin ja Kohonen luonnonsuojelusta ja -ymmärtämisestä. Tilaisuutta juonsi Kaltion nykyinen päätoimittaja Paavo J. Heinonen.

Kaisu Mikkola nosti esille ajankohtaisen kysymyksen runoteosten kustannustoimittamisesta. Rinne oli tarjonnut esikoiskokoelmaansa ensin ystävälleen ja entiselle työtoverille Erno Paasilinnalle. Gummeruksen portinvartijana silloin toiminut Paasilinna oli todennut teoksen olevan kesken. Rinne ei tyytynyt Paasilinnan sanoihin vaan etsi kirjalleen toisen kustantajan, pienen Kauko Kareen johtaman Alean. Anna minulle atomipommi julkaistiin 1970, ja samana vuonna se sai Oulun läänin taidepalkinnon ja seuraavana valtion kirjallisuuspalkinnon. Ne varmistivat hänen vapaan kirjailijuutensa.


Tauno Kohonen


Tilaisuuden päätteeksi Suonna Kononen esitti isoisänsä teksteihin tekemiä lauluja ja samalla kertasi Rinteen elämänkaarta. Rinne on tainnut istuttaa luontorakkauden lapsiinsakin, ainakin tyttärenpojan etunimi tulee Kuusamon paikannimistöstä.

Mikä on elämän henki? Mikä on ihmisen henki? Kononen kyseli Rinteen sanoin. Myös Anna minulle atomipommi kuultiin.

Kononen muisteli ukkinsa miettineen miksi tasavallan presidentit eivät kiitä maapalloa ja luontoa ihmisten elättämisestä uudenvuodenpuheissaan. Kun presidentit eivät kiittäneet, niin hän kiitti: Kiitos ihana maa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti