sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Dostojevskin sellin seinältä


Tänään 1849 Fjodor Dostojevskin kuolemantuomio peruttiin viime hetkellä ja tuomio muutettiin pakkotyöksi Siperiassa. Seuraavat kymmenen vuotta kirjailija vietti kotimaansa Aasian puoleissa osassa.

Vaikka laajan Venäjänmaan johtaja oli ankara, hän osasi osoittaa myös armoa.

Ennen Siperian komennusta Dostojevski oli ehtinyt julkaista kolme teosta. Vankikopista tai pakkotyöleiriltä ei kustantajille käsikirjoituksia toimitettu. Heti vapautumisvuonna 1859 ilmestyi seuraava.

Sitkeän tarinan mukaan Dostojevski olisi kuolemantuomiota odottaessaan kirjoittanut lyhyen tarinan Pappi ja paholainen. Luultavasti kirjoittaja, muuan vanki, on kuitenkin joku muu kuin myöhemmin klassikoksi noussut kirjailija.

Epäilyt eivät estäneet Työläisnaista julkaisemasta tarinaa suomeksi vuonna 1908. Se on luettavissa Jatkokertomuksissa.

»Komeassa kullalta ja nopealta välkkyvässä kirkossa, loistavien vahakynttiläin valossa, seisoi alttarilla pappi komeaan pukuun ja kalliiseen kauhtanaan puettuna. Hän oli lihavaläntä, juhlallinen mies, punakoin kasvoin ja hyvin hoidetuin täysparroin. Äänensä oli sointuva ja ryhtinsä juhlallinen. Hänen ulko-asunsa oli täydessä sopusoinnussa kirkkoon, joka kiilsi ja välkkyi rikkautta ja ylellisyyttä.

Vallan toisenlainen oli tässä kirkossa yleisö. Siinä oli enimäkseen köyhiä työmiehiä ja talonpoikia, vanhoja vaimoja ja ryysyisiä maankiertäjiä. Heidän vaatteensa olivat hajalla ja tuoksuivat nälkää ja kurjuutta. Heidän kasvonsa olivat kuihtuneet ja kätensä kuhmuiset. Se oli kuva köyhyydestä ja elämän kurjuudesta.

jatkuu

Jatkokertomuksissa on toinenkin Dostojevskin kirjoittama tarina. Se julkaistiin Kanervassa 1904 joulumielen herättämiseksi. Dostojevski teki oman versionsa Tulitikkutytöstä, sen tyylin reilut sata vuotta sitten katsottiin olevan parhaan sesonkiin.

Oletteko nähneet koskaan jouluna viiltävässä pakkasessa kadulla kerjääviä pieniä lapsia? Heidän vaatteensa ovat heikot, aivankuin kesällä; kaulassa riippuu joku kulunut riekale. He tömistelevät paleltuneita jalkojaan ja sopottavat ulkoa opittuja lauseita. Teitäkin paleltaa, mutta te kiiruhdatte lämpimään kotiinne, ja olette vihaisia noille kerjäläisnulikoille, jotka kiehaavat jaloissanne.

Sellaisesta pienestä pojasta aijon minäkin nyt kertoa. Hän oli noin kuudenvuotias, ehkä nuorempikin.

Oli aikainen aamu. Poikanen heräsi kolkossa, kylmässä kellarissa. Hänen nuttunsa oli ohut ja pienokainen vapisi vilusta. Istuen erään arkun päällä huoneen nurkassa huvittelihe hän puhaltelemalla lämmintä henkeään kylmään ilmaan ... Hänen oli nälkä, kovin nälkä ...

jatkuu


* Fjodor Dostojevski. Joulu.
* Pappi ja paholainen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti