Hunt Emerson
Danten Inferno
suom. Juhani Tolvanen
Arktinen banaani 2013
88 s.
#Dante Alighierin (1265-1321) Jumalainen näytelmä ja erityisesti sen ensimmäinen osa Inferno/Helvetti on innoittanut taiteen tekijöitä kautta vuosisatojen. Innostus ei toistaiseksi ole näyttänyt laantumisen merkkejä. Hunt Emersonin sarjakuvamuotoon piirtämä ei ole omassa taiteenlajissaan läheskään ensimmäinen, suoraan runoelmaan perustuen on tehty jopa Mikki Hiiri-versio tarinasta. Allegorisemmin ja innoittajana aihepiiriä on käsitelty lukuisissa muissa sarjakuvissakin. Tuoreena tapauksena tulee mieleen Gary Panterin Jimbon Jumalainen näytelmä (suomeksi Huuda huuda 2010).
#Emerson lähestyy Danten Infernoa suorasanaisena kertojana. Tarina käydään läpi Dantea kunnioittaen. Runoilija lähtee Vergilius oppaanaan kulkemaan helvetin yhdeksän piirin läpi päästäkseen kuulemaan mitä kerrottavaa edesmenneellä Beatricella on häneen rakastuneelle. Emerson näyttäisi poikkeavan Danten kertomasta ainoastaan silloin kuin 1300-luvun alun asiat vaativat taustoitusta ja selvitystä. Dante tiesi mitä simonia oli, mutta lukijan onneksi kysyjä sillekin löytyi.
Firenzeläisten varkaiden, Danten unohtuneiden aikalaisten tai ylipäätään uskontojuttujen suurta määrää Emerson keventää jatkuvasti viittaamalla 1300-luvun alun käsityksiin. Pidemmän selityksen vaatii Odysseuksen ja hänen kaverinsa Diomedeen sijoittaminen melko syvälle helvettiin.
Emersonin viiva on nautittavaa. Kuten Kevin Jacksonin jälkisanoissa todetaan, helvetissä on piereskelyä ja kakkaa, joihin liittyvään kuvastoon Emerson on erityisen perehtynyt. Kokonaisvaikutelma on kuitenkin valju, varsinkin kun kehyskertomus Beatricen etsimisestä jää pahasti kesken. Jos Dante on aikaisemmin tuntematon, tämä teos jälkisanoineen tarjoaa pikakurssin Infernon sisältöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti