tiistai 10. joulukuuta 2013
Kummituslapsi
Terhi Ekebom
Kummituslapsi
Asema 2013
Terhi Ekebomin uutuus on tyyliltään aivan erilainen kuin edellinen teos Uusissa maisemissa (Asema 2005). Sisäisten kokemusten ja niiden käsittelyn maailmoissa edelleen ollaan. Nyt kertomus vaatii toisenlaisen kuvaston.
Kummituslapsessa tarina etenee verkkaisesti, kullakin sivulla on vain yksi ruutu. Päähenkilö muuttaa Hylkäysmetsän laitaan paikkaan johon kukaan muu ei ole suostunut asumaan. Metsä ei anna muuttaneellekaan rauhaa. Sieltä kaikuva ulvonta vaatii toimia.
Ekebom ei avaa sisäisen kokemuksen reaalimaailmallisia taustoja lainkaan. Sellaiseen ei ole tarvetta. Lukija voi vapaasti hakea kehyksen omista kokemuksistaan, ja näin päästä koskettavaan, terapeuttiseen tekemiseen mukaan.
Tekijä on ilmeisen pitkään miettinyt ja hionut ilmaisuaan. Silti lopputuloksesta henkii samoja teemoja kuin kahdesta muusta tänä vuonna julkaistusta suomalaisesta sarjakuvasta. Henkien tarvitsema opastus ja viitoitus oli esillä myös Hanneriina Moisseisen Isässä (Huudahuuda 2013). Karjalaisen kansanperinteen käspaikat ohjasivat vainajan henkeä oikeaan suuntaan. Ekebomin keinot ovat yleismaailmallisempia.
Mari Ahokoivun Talviunessa (kaksi osaa, Asema 2013) suomalainen design loi mielenmaisemaa. Samoin on Ekebomin teoksessa. Jos Ahokoivua innoitti Tove Jansson, niin Ekebomin työstä henkii Camilla Mickwitz.
Ekebomin teos on lohdullinen. Sen kaikkein suurimman ja syvimmälle piiloutuneenkin voi metsän syövereistä huokutella valoon. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista. Sen jälkeen voi ryhtyä miettimään nimiä asioille.
* Kummituslapsi kustantajan sivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti