Melissos: Fragmentit

[Tämä on blogin 2500. merkintä. Sen kunniaksi viidennellä vuosisadalla ennen ajanlaskua eläneen Samoksen laivaston amiraalinakin kunnostautuneen filosofi Melissoksen ajatuksia]



(1a)

Jos olemattomuus olisi olemassa, niin mitä todellista siitä voitaisi sanoa?

(1)

Mikä on, oli ja tulee aina olemaan. Jos se olisi joskus syntynyt, niin sen olisi täytynyt olla olematon ennen syntymäänsä. Siis jos se ei ole ollut mitään, niin ei siitä millään viisaudella olisi voinut mitään syntyä.


(2)

Niinpä se ei ole koskaan syntynyt, ja koska se on, oli ja tulee aina olemaan. Sillä ei ole alkua tai loppua, se on rajaton. Koska jos se olisi syntynyt, sillä olisi alku (koska se olisi syntynyt tiettynä hetkenä tai toisena) ja loppu (koska se olisi kadonnut tiettynä hetkenä tai toisena); mutta jos se ei alkanut eikä loppunut, ja se oli ja tulee aina olemaan, sillä ei ole alkua eikä loppua; sille ei ole mahdollista olla missään ajassa olematta.


(3)

Edelleen, koska se on aina, sen täytyy olla mitaltaan ääretön.


(4)

Mikään, jolla on alku tai loppu, ei ole ikuinen tai ääretön.


(5)

Jos se ei ole yhtä, sen täytyy olla rajoittunut johonkin muuhun.


(6)

Jos se on (ääretön), sen täytyy olla yhtä; koska jos se olisi kahta, se ei voisi olla ääretön; koska silloin nämä kaksi olisivat rajoittuneet toisiinsa.

(6a)

(Ja, koska se on yksi, se on samankaltaista kaikkialta; koska jos siinä olisi erilaisuutta, siinä olisi useita tai ei vain yhtä.)


(7)

(7.1)

Niinpä se on ikuinen, ääretön ja kaikkialta samanlainen.

(7.2)

Ja se ei voi hävitä eikä tulla suuremmaksi, eikä tuntea kipua tai surua. Koska jos jokin näistä asioista sille tapahtuisi, se ei enää olisi yhtä. Jos jokin muuttuisi, kaikki ei olisi välttämättä samanlaista. Silloin sen mikä oli aikaisemmin, täytyisi kadota, ja se mikä oli olematon tulisi olevaksi. Jos se muuttuisi vaikkapa vain yhden hiuksen verran kymmenessätuhannessa vuodessa, se häviäisi kokonaan ikuisuudesta.

(7.3)

Edelleen, ei ole mahdollista että sen järjestys olisi muutettavissa, koska aikaisempi järjestys ei häviä, eikä myöskään olematon synny. Mutta jos mitään ei voida lisätä, poistaa tai muuttaa, miten mikään todellinen asia voi saada käskyn muuttua? Jos mikä tahansa tulee toisenlaiseksi, sen täytyy sisältää itsessään käsky muuttua.

(7.4)

Eikä se myöskään kärsi kivuista, koska sairautta ei voi olla olemassakaan.  Sairautta ei voi olla koskaan, koska silloin sillä ei olisi samaa voimaa kuin terveellä. Se ei olisi samanlainen, jos se olisi sairas, koska sairaus aiheutuu ainoastaan siitä, että jokin lisääntyy tai vähentyy, ja silloin se ei olisi enää samanlainen.

(7.5)

Eikä myöskään kokonainen voisi olla sairas; koska silloin mikä oli kokonainen ja mikä oli todellinen katoaisivat, ja se mikä ei ollut syntyisi.

(7.6)

Sama todistelu pätee suruun kuin kipuunkin.

(7.7)

Eikä mikään ole tyhjä. Koska se mikä on tyhjä ei ole mitään. Olematon ei voi olla.

Eikä se myöskään liiku, koska ei ole paikkaa minne se voisi siirtyä kun se itse täyttää tilan. Jos jossain olisi jotakin tyhjää, se voisi siirtyä sinne. Mutta koska missään ei ole tyhjää, sillä ei ole mitään paikkaa johon siirtyä.

(7.8)

Ja se ei voi olla tiivis tai harva; koska sille, joka on harva, ei ole mahdollista olla yhtä täysi kuin tiivis on, se joka on harvaa on hetkessä tyhjempää kuin tiivis.

(7.9)

Tämä on se tapa, jolla meidän täytyy erotella asioita, jotka täynnä ja eivät ole täynnä. Jos mille tahansa on tilaa, se ei ole täysi; mutta jos millekään ei ole tilaa, se on täysi.

(7.10)

Joten sen täytyy olla täysi jos siellä ei ole lainkaan tyhjää tilaa, ja jos se on täysi, se ei liiku.


(8)

(8.1)

Tämä argumentti on suurin todiste siitä, että on olemassa vain yksi, mutta seuraavat todistavat sen myös.

(8.2)

Jos olisi monta, niiden täytyisi olla samanlaisia kuin sanoin yhden olevan. Jos siellä on maata ja vettä, ja sadetta ja rautaa, ja kultaa ja tulta, ja jos yksi olio on elävä ja toinen kuollut, ja jos oliot ovat mustia ja valkoisia ja kaikki ne ihmiset sanoisivat todella olevansa, jos näin on, ja jos me näemme ja kuulemme oikein, jokainen näistä on sellainen kuin aluksi päätimme, ja nämä asiat eivät ole muutettavissa tai vaihdettavissa, jokaisen täytyy olla juuri niin kuin on. Niin kuin on; silti me sanomme kuulevamme ja ymmärtävämme oikein.

(8.3)

Ja silti me uskomme, että kuuma muuttuu kylmäksi, ja kylmä kuumaksi; että kova muuttuu pehmeäksi ja pehmeä kovaksi; että mikä elää kuolee, ja että oliot syntyvät sellaisesta joka ei ole elävää. Kaikki nämä asiat ovat muuttuneet, se mitä ne olivat ja mitä ne ovat nyt, eivät ole millään lailla samanlaisia. Ajattelemme että rauta, joka on kovaa, on pehmennettävissä sormilla, kuten kulta, kivi ja kaikki jonka kuvittelemme olevan kovaa, ja että maa ja kivi koostuvat vedestä, joten paljastuu, että emme näe emmekä tunne tosiasioita.

(8.4)

Nämä asiat ovat ristiriidassa keskenään. Sanoimme, että on monia asioita jotka olivat ikuisia ja joilla oli omat muodot ja vahvuudet, ja silti kuvittelemme että ne kaikki kärsivät vaihtelusta, ja että ne muuttuvat siitä mitä me näemme joka kerta.

(8.5)

On selvää, että me loppujen lopuksi emme näe oikein, emmekä ole oikeassa uskoessamme että asioita on monta. Ne eivät muuttuisi jos ne olisivat todellisia, jos jokainen asia olisi niin kuin uskomme sen olevan. Mikään ei ole voimakkaampi kuin oikea todellisuus.

(8.6)

Mutta jos sitä on muutettu, mikä oli on hävinnyt, ja se mikä ei ollut ei tullut olevaksi. Siis, jos on olemassa monia asioita, niiden täytyy olla luonnoltaan samanlaisia kuin yhden.


(9)

Siispä sen mikä on olemassa täytyy olla yksi. Mutta jos se on yhtä, sillä ei voi olla ruumista. Jos sen ruumiilla olisi osia, se ei enää olisi yhtä.


(10)

Jos se mikä on todellisuutta on jaettu, se liikkuu. Mutta jos se liikkuu, sitä ei voi olla.