Korkeajännitykset ovat olleet sotasarjakuvan peruskauraa vuosikymmenet niin hyvässä kuin pahassakin. Yleensä on kyse jälkimmäisestä, sarjatuotantoisen sarjakuvan juoniin tai piirrosjälkeen ei ole suuremmin aikaa tai ajatuksia uhrattu. Syntyi tarinakaavioita ja kuvamaneereja, jotka lukijatkin heti tunnistivat.
Maneereilla on tapana muuttua campiksi, tahattoman hauskaksi. Korkeajännityksissä yksi tällainen alue on saksalaissotilaiden erilaiset huudahdukset ja kuolinkorahdukset. Vuonna 2007 Egmont julkaisi Mika Vesterisen, Moog Konttisen ja Asko Alasen kokoaman ja kirjoittaman teoksen Achtung! Korkkarisaksan sanakirja. Nyttemmin kirjan keskeinen sisältö on myös netissä luettavissa, osa M!kan ramopunk-sivustoa.
Korkkarisaksassa kirjan tekijöiden mukaan keskeistä on uskottavan lisävärin antaminen muun kieliseen tekstiin. Uskottavuus syntyy melko vaivattomasti, ilman korkeita tavoitteita. Ainakin jos rima asetetaan oletetun keskimääräisen korkeajännityksen lukijan saksan kielen taidon mukaan. Näin oikeinkirjoituksellakaan ei ole suurta väliä. Kokonaisia lauseita korkkarisaksalla ei yleensä muodosteta.
Tällainen kieli sopii Korkeajännitysten mustavalkoiseen maailmaan. Ihmisten hyvyys tai pahuus on usein kiinni kansallisuudesta. Sakut ovat pahoja, italialaiset kyvyttömiä ja pahoja, japsit hulluja ja pahoja, arabit kavalia ja pahoja... Liittoutuneiden edustajat ovat tietenkin niitä hyviä, paitsi joskus harvemmin esiintyvät kelmit britit ovat ihan sakujen veroisia pahalaisia. Aarghh!
Achtung! Donnerwetter! Zum Teufel!
* Achtung! Korkeajännityssaksan perusoppimäärä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti