"Ihan Albaania. Suomi on Albania.
Tosin, Albaniassa saa ajaa kuinka kovaa haluaa, Suomi ei ole tarpeeksi Albania. Se on se ongelma." - Juhani Kontiovaara
Pirjo ja Kari Mellanen eläkkeelle jäätyään alkoivat etsiä Välimeren rannalta sopivaa, halpaa ajanviettopaikkaa. Sellaiseksi osoittautui Albania, Sarandon kaupunki lähellä Kreikkaa ja suomalaisillekin tuttua Korfun lomasaarta. Pirjo Mellanen on koonnut ajatuksiaan ja kokemuksiaan maasta kirjaksi Matkustin Albaniaan (Reuna 2013).
Mellanen kirjaa havaintoja ja asenteitaan avoimesti. Näiden kohtaamattomuudesta syntyy teoksen paras anti, tahattomasti. Mellanen antaa runsaasti esimerkkejä siitä kuinka paljon mikin tavara ja palvelu Albaniassa maksaa, loma-asunnon vastike vuodessa on alle kaksikymmentä euroa vuodessa, hotelliyön pariskunta vietti alle kympillä ja ruokaostoksista torilla selvisi eurolla. Bensiini oli kuitenkin lähes yhtä kallista kuin Suomessa, 1,28 € litralta. Mellanen ihmetteli miten albaanialaisilla oli varaa käyttää autoa, kun tavallisen albanialaisen eläke oli 80-90 euroa, lääkärinkin vain kaksi sataa kuukaudessa.
Kirjailija ja miehensä Hari, Mellanen on nimennyt puolisonsa uudelleen, koska Kari tarkoittaa albaniaksi jotakin hävytöntä (ja Sakari jotakin vielä hävyttömämpää), tutustuvat maahan ja sen tapoihin pikku hiljaa. Useimmat asiat eivät ole kuin Suomessa. Tilattuja palveluja saa odottaa turhaan ja maantiet ovat aivan kurjassa kunnossa. 50 kilometrin matkaan saa varata aikaa aivan toisin kuin kotimaassa ja internet-asentajan perään pitää soitella monta kertaa. Loma-asuntokin pitää viimeistellä itse, koska Albaniassa lähisukulaisen kuoltua ei tarvitse mennä töihin 40 päivään.
Tuon tuostakin Hari on valittamassa eri viranomaisten luona. Mellaset arvelevat kommunismin riistäneen albanialaisilta oma-aloitteisuuden ja kyvyn pitää kiinni sovituista asioista. Suurta hämmästystä tuottaa eräs eläkkeellä oleva paikallinen opettaja, joka kaipasi takaisin maan kommunistijohtaja Enver Hoxhan aikoja, jolloin infrastruktuuri toimi ja kouluja lämmitettiin enemmän kuin tunti päivässä. Miten joku voi kaivata kommunismia takaisin?
Albanialainen parturi oli kirjailijan mielestä kummallinen paikka. Hän meni sinne miehensä mukaan ja koko paikka aivan hiljeni. Parturi yritti viittilöidä kirjailijaa menemään ulos. Kirjailija kuitenkin istui alas ja niin Hari pääsi koko pitkän jonon ohi leikattavaksi.
Mutta oli maassa Mellasen mielestä hyviäkin puolia. Aina silloin tällöin mieleen tuli 1950-luvun Suomi ja silloiset toimintatavat. Mummonmarkoistakin sikäläiset edelleen puhuivat, tai siis vanhoista lekeistä, vaikka rahauudistus oli tehty 1962!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti