sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Tuolta puolen
Kuten tunnettua, Kemppinen on lahjoittanut aineistoja ja julkaissut kirjallisen blogikirjoituksiaan. Pari päivää olen miettinyt miten kirjaa lähestyä. Lähes kaikki tekstit (46 kpl) olen lukenut aikaisemmin, siitä kokoamisen ja valikoinnin kohteena olleesta blogista. Nyt ne on uudelleen luettu kirjamuodossa. Hahmottuu, että keskimääräinen blogikirjoitus on kolme, neljä kirjan sivua. Yli 3500 blogimerkinnästä tulisi siis yli 76-osainen teossarja.
Olen viime viikot vältellyt blogiin kirjoittamista. Olen laittanut katseltavaksenne kuvia parin päivän reissulta uusiin maisemiin. "Verkkoon on kirjoitettava varta vasten" tai "verkkoon pitää kirjoittaa niin hyvin kuin ikinä osaa" ovat mietityttäneet.
Tiukasti ajankohtaan sitoen blogiin voi kirjoittaa omat kannanottonsa viittaamatta sanallakaan siihen mistä kantansa kertoi. Olin jo alkanut epäillä tämän paikkansa pitävyyttä. Turhaan.
Mutta kirja on toista. Kemppinen tuntuu valikoineen sellaisia tekstejä, joissa asiat sanotaan kirjaimellisesti tai kehotetaan ymmärtämään toisen kirjoittama juuri niin kuin se on sanottu. Ilman vertauskuvallisuutta tai taustalla olevia piilomerkityksiä.
"Hyvä kirjoittaja ei piilota tekstiinsä viestejä. Kirjoittaminen ei ole geokätkentää." Kun naapurimaan presidentti pitää puheita maailmalle, hän on sanonut mitä halusi. Ei siihen tarvita tulkitsijoita tai parhain päin selittäjiä.
Suora viesti taitaa olla parhain tapa piilottaa lukijoiltaan kirjoituksen todellinen sanoma. Tai siltä ainakin tuntuu. Lukijat ovat niin tottuneet etsimään, että täysin avoin, paljas, jää huomaamatta. Vaatii todella taitoa, että voi ilmaista asiansa suoraan. Siksipä poliisin viestintäkonsultit kehottivat vappuna puhumaan astaloista, koska julkisten rakennusten ja liiketilojen ikkunoiden rikkomisen pelko ei olisi ollut uskottava viesti.
Kemppisen kokoelma siis pitää sisällään uuden viestin, vaikka tekstit on aikaisemmin julkaistu eri yhteydessä. Kirjailijoita käsitteleviä lukuja on paljon, ja Seitsemää veljestä käsittelevä päättää teoksen. Kullakin ajalla on omat "terveet kaksinaismoralisminsa". Se saa aikalaisen olemaan huomaamatta selkeästi suoraan sanotun. Tulkitsemaan.
Tuolta puolen on kirjamuodon kunnioittamista. Kirjalla pitää olla sanoma, sanottavaa. Sellainen tällä kirjalla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti