William S. Burroughs kertoi viimeiseksi jääneessään päiväkirjamerkinnässä lukevansa Charles Pellegrinon Ghost of Titanicia. Viimeisen kerran Burroughs kirjoitti päiväkirjaansa 30. päivä heinäkuuta 1997. Kolme päivää myöhemmin hän kuoli. Burroughsin luottotoimittaja James Grauerholz toimitti päiväkirjat julkaisuksi, jonka Sammakko kustansi suomeksi. Käännöksen nimeksi tuli Viimeiset sanat (Last Words, 2002, suomentanut Elina Koskelin).
Aivan viimeinen sana paperille oli RAKKAUS. Viimeisinä vuosinaankin Burroughs pohti paljon huumeita ja niiden kriminalisointia. Melko vanhaksi äijäksi beat-kirjailija (s. 1914) eli tavoistaan huolimatta. Tavallaan viimeinen sanakin liittyi päihdyttäviin aineisiin.
Rakkaus? Mitä se on? Luonnollisin kipulääke mitä olemassa on.
Tähän johtanut päiväkirjamerkintä alkoi siis Pellegrinoa lukemalla. Charles Pellegrinoa voisi luonnehtia paratietokirjailijaksi. Hänen Jeesuksen sukuhautaa, Atlantista ja mainittua Titanicin kummituksia käsittelevät teokset ovat saaneet suurta menestystä. Niiden pohjalta on tehty dokumenttejakin.
Netissä oleva tieto Ghost of Titanicista kertoo teoksen julkaistun vuonna 2001. Ilmeisesti tuolloin ilmestyi päivitetty laitos, tiedot vanhemmasta, jota 1997 kuollut Burroughs oli lukenut, on häivytetty taustakohinaan.
Laitoksilla ja painoksilla ei ole merkitystä. William S. Burroughs kertoi lukeneensa kirjaa sivulle 18. Ehkä hän ei pidemmälle päässytkään. Teoksen alun lukeminen johdatti Burroughsin ajatukseen: Mitä on kokemus, ellei sitä jaa? Tapahtuiko sitä edes?
Esse est percipi, oleminen on havaituksi tulemista, pohti George Berkeley 1700-luvun alkupuolella. Samaan tapaan tuntuivat Burroughsin ajatukset kulkevan. Tarvitaan toinen ihminen, jotta muodostuu kokemus.
Titanicin kummituksia ei olisi olemassa, jos ihmiset eivät kertoisi niistä toisilleen. Näitä pohtiessa Burroughsin seinälle kiinnittämä söpöjä kissoja sisältävä postikortti liukui roskakoriin. Sitä kirjailija ei pidä enteenä. Lienee valunut alaspäin pikkuhiljaa?
Kirjailijat täyttävät odotuksia. Antavat muotoja, joihin lukijan on helppo kokemuksensa yhdistää. Ja se on tehtävä vakavasti, uskottavasti, että kokemuksen jakaminen onnistuisi. Pellegrinon kaltaiset paljastavat tämän totuuden.
Kokemus. Kuin valkokangas. Siksi Jumalan oli luotava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti