Kirjastojen kierrätyspisteissä voi tehdä havaintoja kirjojen laajasta maailmasta. Eilen Varkaudessa käsiin sattui Werner Herzogin Jäinen matka (suom. Kaisu Isto, Like 1990). Kirja on kuulun saksalaisen elokuvaohjaajan päiväkirja matkastaan jalan Münchenistä Pariisiin. Alaotsikko täsmentää ajankohdan, 23.11.-14.12.1974.
Herzog ei pitänyt päiväkirjaa julkaistaakseen sen. Vasta neljä vuotta myöhemmin hän päätti tekstin julkaisemisesta. Kolmen viikon merkinnöistä syntyi vajaa satasivuinen tekijänsänäköinen opus.
Päiväkirjan innoittaja ja näkymätön päähenkilö on Eisnerska, elokuvahistorioitsija Lotte Eisner (1896-1983). Herzog kuuli Eisnerin olevan vakavasti sairas ja hänen arveltiin kuolevan koska tahansa. Syntyi hyvin herzogmainen ajatus. Elokuvaohjaaja päätti kävellä kotoaan Eisnerskan luo. Jollakin taikauskon voimalla hän saisi pidettyä arvostamansa elokuvatutkijan hengissä ainakin tuon ajan.
Herzog hankkii uudet kengät, ottaa kompassin ja olkalaukun mukaansa. Ajatus on kulkea suoraa reittiä, suoraa viivaa pitkin kohti Pariisia. Ensimmäisen kerran Herzog pysähtyy jo 500 metriä kuljettuaan, ensimmäisenä iltana hän ottaa kännit maalaisravintolassa.
Päiväkirjamerkinnät dokumentoivat kulkemista. Herzog tekee havaintoja, kirjaa ylös reittejä, ruoka- ja yöpymispaikkoja. Matka on yhtä kylien verkostoa, kynnettyjä peltoja, laitumia ja avoimesti tuijottavia työntekijöitä. Posteista hän soittelee ja kyselee Eisnerskan vointia. Välillä hän on luovuttamassa koko kävelyn. Pari kertaa hän kulkeekin autokyydillä, ensin lumimyrskyssä kuorma-autossa ja myöhemmin erään naisen kyydissä ehtiäkseen seuraavaan kylään kauppojen aukioloaikana. Murtautuessaan erääseen hylättyyn taloon hän kadotti Saharassakin mukana olleen kompassinsa ja sen tilalle piti saada uusi.
Suoraan kulkeminen ei tietenkään onnistunut. Mutkia piti tehdä, ja aina valinnat eivät onnistuneet. Tätä miettiessään hän kirjoitti isommat mittasuhteet saavan pätkän:
Huono puoli on siinä, että havaittuani tekemäni väärän valinnan minulla ei ole kanttia kääntyä takaisin, mieluimmin korjaan virheeni uudella virheellä.
Jos matkan alku oli hidas, niin lopussa Herzog kiirehtii. Parissa päivässä hän kulkee 80 kilometriä. Sen uuvuttamana hän nolosti päätyy vakavasti sairaan passattavaksi. Vaikka hän oli vannottanut, ettei kävelystä saa kertoa Eisnerille, niin sana oli kulkenut.
Ranskan puolella matkaa lukija ei enää ole varma, mikä on todella koettua ja mikä kehitelmiä tulevia elokuvia varten. Mitä pitäisi ajatella tasoristeyksestä, jonka automaattista puominvaroituslaitetta tuli joka päivä puhdistamaan jo ajat sitten eläkkeelle jäänyt vanha puominvartija, tai maalaislinjan bussikuskista, joka avasi linja-autonsa ovet vanhasta tottumuksesta tupakan tumppien ulosheittämistä varten ja siten aiheutti eräänä päivänä reppuselkäisen koululaisen menehtymisen menettelyllään?
Eisnerska ei kuollut 1974 vaan yhdeksän vuotta myöhemmin. Viimeisessä päiväkirjamerkinnässä Herzog on Eisnerin luona ja kirjoitti sanoneensa:
Yhdessä, sanoin, me keitämme tulta ja pysäyttelemme kaloja. [...] avatkaa ikkuna, näinä päivinä olen oppinut lentämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti