maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ihmiset, nuo unikeot



Eilen televisiossa esitettiin Steven Spielbergin ohjaama A. I. - Tekoäly (Yhdysvallat 2001). Elokuva perustuu Stanley Kubrickin esitöihin, mestariohjaaja rakensi tarinaa Brian Aldissin lyhyen novellin Super-Toys Last All Summer Long (1969) ympärille. Spielberg, joka on viime aikoina paistatellut somessa dinosauruksien ja Bambin äidin metsästäjänä, on työstänyt lopputulokseksi hyvin koskettavan tarinan.

Eilen elokuvaa katsoessa tuli mieleen miten vanha on kansanperinne aikajatkumoiden rikkoutumattomuudesta. Elokuvassa robottipoika David odottaa vuosituhansia merenpohjassa Sinistä haltijatarta rukoillen muuttuvansa oikeaksi pojaksi. Tulevaisuuden robotit, Davidin kaltaisten jälkeläiset, ovat yrittäneet elvyttää ihmisrodun siinä onnistumatta. Kloonattu ihminen elää vain päivän.

Davidille päivä oli unelmien täyttymys. Se riitti.

Kloonauksen tutkijat ovat törmänneet samaan ongelmaan. Kloonattu kantaa geeneissä mukanaan aikaa, ikää. Vanhasta kloonattu ei elä samoin kuin "uusi", hedelmöitetty. Vaikka geenit on kartoitettu tarkkaan, on perintötekijöissä vielä paljon sellaista jota me emme ymmärrä.

Vanhat unikeot, joiden päivää juuri vietettiin, seitsemän viisasta Johannes, Constantinus, Maximianus, Malchus, Martianus, Dionysius ja Serapion, jotka vetäytyivät luoliin suojaan keisari Deciuksen vainoja, eivät vanhojen tarinoiden mukaan eläneet kuin päivän heräämisensä jälkeen.

Se riitti seitsemälle pyhälle. Deciuksen vainot olivat ohi ja kristinusko oli arvossaan. Sen näkeminen viisaille riitti.

Seitsemällä viisaalla on esikuvia antiikin hämäriin. Ajan voi voittaa nähdäkseen jonkun haaveen toteutuneen. Mutta sen enempää ei ole vara toivoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti