Ydinvoimarakentamisessa on suuria ongelmia, sekä teknisiä että taloudellisia. Olkiluoto 3:n valmistuminen on siirtynyt vuosilla eteenpäin, edelleenkään rakentaja ei ole saanut kaikkia laitoksen prosesseja toimimaan edes paperilla. Fennovoiman vanhempaan, toimivaksi havaittuun teknologiaan perustuva laitos ei ole saanut toimintaansa kannattavaksi, edes paperilla. Ei ihme ettei sijoittajia saada mukaan hankkeeseen.
Ydinvoiman, fissioreaktorin toimintaperiaate keksittiin tänään 1933. Unkarilaissyntyinen Leó Szilárd oli Lontoossa vastapäätä British Museumin päärakennusta ja odotti liikennevalojen vaihtumista. Aamulla oli sataa tihuttanut ja iltapäiväksi oli luvassa samanlaista säätä. Lontoo oli kostea, kolea ja tylsä. Kun valot vaihtuivat vihreiksi ja Szilárd lähti ylittämään katua, aika avautui hänen edessään. Szilárd näki tulevaisuuteen, ja ymmärsi atomien hajoamisesta syntyvän ketjureaktion.
Unkarinjuutalainen Leó Szilárd (s. 1898 Budapestissä) osoitti kouluaikanaan suurta matemaattista lahjakkuutta. Vuonna 1916 hän aloitti insinööriopinnon Budapestin teknisessä korkeakoulussa, mutta ne jäivät sodan vuoksi kesken. Sotilaspalveluksen jälkeen Szilárd sai havaita kotimaansa muuttuneen ankaran juutalaisvastaiseksi. Yliopistoon ei ollut palaamista juutalaiskiintiöiden vuoksi. Szilárd lähtikin vainoja pakoon Berliiniin. Siellä hän kirjautui teknilliseen korkeakouluun ja pääsi muun muassa Albert Einsteinin oppiin. Fysiikka vei hänen mennessään.
1920-luvun mittaan hän väitteli saksalaiseen tapaan kahteen otteeseen ja kehitti muun muassa hiukkaskiihdyttimen. Patenttia sille hän ei kuitenkaan saanut, Kaliforniassa toinen tutkija oli hoksannut saman periaatteen hieman aiemmin.
Kuten tunnettua, 1930-luvun Saksa ei ollut juutalaisemigranteille kovin suopea. Vuonna 1933 Szilárdinkin tie vei Ison-Britannian kautta Yhdysvaltoihin. Ja Lontossa ydinreaktion olemus avautui.
Jälkikäteen Szilárdin oivalluksen perustaksi on nimetty kaksi Szilárdin edellisenä vuonna lukemaa hyvin erilaista tekstiä. Toinen oli fysiikkaa, The Timesin artikkeli uusista havainnoista atomien rakenteesta, litium-atomien "pilkkomisesta". Toinen oli H. G. Wellsin suomentamaton The World Set Free (1914).
Wells käyttää romaanissa termiä atomipommi. Kirjassa sillä ei ole nykyisin tunnettuja ominaisuuksia, vaan Wells kuvitteli atomipommin jatkuvaksi, pitkäkestoiseksi räjähdykseksi, pommiksi, joka räjähtää seitsemäntoista päivää. Lienee turha mainita, että Szilárd oli ensimmäinen fyysikko, joka oivalsi atomivoiman sopivan myös pommiksi.
Wellsin kirjassa atomivoima vapauttaa ihmiskunnan työstä. Sen avulla syntyi tulevaisuuden yhteiskunta, jossa suurin osa ihmisistä oli taiteilijoita. Kurjat, julmat, syrjivät yhteiskunnat olivat taakse jäänyttä elämää. Tämä puoli kirjaa vaikutti Szilárdiin suuresti.
Kirjan tieteilijä Holsten keksi atomien voiman vuonna 1933. Siinä Wells sattui oikeaan. Kunpa toinenkin puoli kävisi toteen, edes myöhässä.
(kuva wikimedia commons)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti