Olivier Schrauwen
Mowglin peili
Huuda huuda 2014
Rudyard Kiplingin kertomuksessa Mowgli tulee Intian viidakoista ihmisten pariin nuorena miehenä. Hän on kiinnostunut metsänvartijan palvelijan tyttärestä ja vastakaikua saatuaan hän jää ihmisten pariin. Olivier Schrauwenin sarjakuvassa Mowglin peili (Huuda huuda 2014) syvennytään viidakkopojan elämään hetkeä ennen ihmisten pariin siirtymistä.
Olivier Schrauwenilta on aikaisemmin suomennettu kaksi teosta, Poika kulta (2008) ja Mies joka antoi partansa kasvaa (2011). Näissä isoissa, kovakantisissa teoksissa ulkoasu on hieno ja tarkkaan harkittu. Uutuus tässä suhteessa vaikuttaa ensinäkemältä päinvastaiselta. Mowglin peili on muovipussiin pakattu, huokoiselle paperille painettu, nidottu läpyskä. Muovipussi on tarpeen, sillä kansia ei ole tehty yhtään vahvemmalle paperille kuin sisäsivuja.
Aikaisemmissa suomennoksissa värimaailma oli vanhojen sarjakuvien maailmasta, ikääntyneiden lehtien sivuilta. Uutuus menee tässä suhteessa askelta pidemmälle. Koko julkaisu on kuin vuosikymmenien takaa, ajoilta jolloin sarjakuvia julkaistiin massatuotteina mahdollisimman halvalla. Tätä korostaa Suomessakin 1950-luvulla paljon käytetty kaksiväripainatus. Sen asemointi on monin paikoin pielessä, aivan kuin muinoin. Ulkoasu henkii jonkinlaista siirtomaatuotantoa, on "vähäarvoisuudestaan" huolimatta tarkkaan harkittu.
Schrauwen kuvaa sarjakuvansa sivuilla peilailua konkreettisesti. Sivun toinen laita on Mowglin, toinen peilattavan. Myös veden pinnasta käydään ahkerasti tarkistamassa mitä näkyy. Mowgli tarkastelee itseään suhteessa useaan viidakon eläimeen. Lopulta oikea vertailukohta löytyy.
Sarjakuvan sanattomuus sopii teemaan erinomaisesti. Eiväthän peilit vastaa ja kerro totuuksia kyselijöille muualla kuin saduissa.
* Huuda huuda
* Rudyard Kipling. Metsässä.
* Jan Wibergin arvio Kvaakissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti