Urheita ja reippaita eläinkunnan edustajia

Miten kävi maatiaissonnille kun Ämmänkosken laski? Entä Aleksi Moilasen ketunraudoille, kun saalis Koivukoskeen pakeni?

1880-luvun puolivälin jälkeen ilmestyi muutaman vuoden ajan Uljas -niminen metsästystä ja kalastusta käsitellyt aikakauslehti. Alaotsikkonsa mukaan se oli urheuden ja reippauden edustaja. Ensimmäisessä numerossa lehden tavoitteeksi kerrottiin tervehenkisten harrastusten, kuten metsästyksen ja kalastuksen, edistäminen ja väkijuomain vaikutusten vähentäminen.

Lehdessä julkaistiin erilaisia erätarinoita. Ilmeisesti Paltamosta ollut nimimerkki Koura kirjoitteli muun ohessa lyhyitä juttuja kotiseuduiltaan.

"Ämmäst alas mentiin", hyräili Kouran mukaan eräs paikallinen kolmivuotias sonni kaupunkimatkansa päätteeksi. Se oli lähtenyt uimaan Koivukosken alapuolelta vastarannalle, jossa oli lehmiä laitumella. Sonnin pahaksi onneksi tukkeja laskettiin juuri samaan aikaan, joten se ei päässyt määränpäähänsä vaan vesi väkisin työnsi sen Ämmän niskalle.

Takapää edellä sonni syöksähti koskesta alas. Onni oli mukana. Koskenlaskusta jäi sonnille muistoksi ainoastaa pieni naarmu lautaselle.

Ketunpyytäjä Aleksi Moilasta riivasi Paltamon pitäjässä liikkuva kolmijalkainen kettu. Talvella 1885 se jäi Moilasen rautoihin ja oli purrut jalkansa poikki pakoon päästäkseen. Oli tuosta kettu kovasti viisastunut. Jo toista talvea tuo kolmijalka oli osannut kiertää kaikki surmapaikat.

Vähemmän viisas kettu oli seuraavana talvena Moilasen rautojen kanssa paennut Koivukoskeen. Sinne "ijäksi päiväksi" menivät kettu ja raudat.

Koura kertoi myös paikallisen kansantarinan:

Pyssymies. (Paltamon p. murteella) Mies oli kerran ja sillä oli poika. Mies tuli vanahaksi ja se oli pyssymies ja näkö pillautu. Mies sano: no, minull'ei oo muuta kun pyssy, ja niin anto sen poijalleen. Poikapa otti pyssyn ja lähti mehtään ja näki jäniksen aukealla: no mitäs tuotta tien, jos ammun, arveli.
Juohtupa mieleen, että kun kaupunkiin vien, niin myön sen ja ostan rahalla lampaan. Se kun sittä sikijöitä tekköö, niin rikastun. Laitan sittä talon ja nain siihen emännän itelleni; laitan ryytimaan akkunan alle huoneen perrään ja kun se emäntä tekköö poijan, niin on sen nimi Wonssa, ja kun se kasvaa isoksi niin sillä naitan vielä. No kun se Wonssa kävelöö ryytimaassa morsiemesa kanssa ja kun minä sittä aukasen ikkunan ja ärjäsen: Hei Wonssa, patikka, su tai! Ja se loppu siihen kun jänis lähti laukkaamaan. (Uljas 1/1887)

* Uljas. Historiallinen aikakauslehtiarkisto.