Zeina Abirached
Minä muistan
suom. Aura Sevón
Like 2013
Keskelle Libanonin sisällissotaa syntynyt Zeina Abirached (s. 1981) on sarjakuvissaan muistellut lapsuuttaan jaetussa ja sotaa käyvässä Beirutissa. Pääskysen leikissä (Like 2011) elämää 1980-luvulla kuvattiin tarkemmin, tuoreemmassa Minä muistan -albumissa kertomus rakentuu hajanaisempien ja näennäisesti toisiinsa liittymättömien arkisten muistojen varaan.
Abirachedin perhe asui lähellä sodan osapuolien määrittelemää ei kenenkään maata. Liian lähellä, että koulubussi olisi hakenut korttelin lapset kotinurkalta. Tarvittiin taksi matkalla bussipysäkille. Taistelujen yltyessä perhe joutui useasti pakenemaan kodistaan. Kertoja oli niin monta, että ne oli helpointa selvittää pelilaudan muotoisella kaavakuvalla.
Suuri osa muistoista on kuitenkin yleismaailmallisia. Miten katsottiin musiikkivideoita, millainen kääre oli Kitkatissa tai millainen ääni kuului c-kasetista, kun sitä heilutti. Nuoren kaikki arvokkaat asiat, kuten Beatlesin Rubber Soul-kasetti oli aina valmiina pakattuina reppuun lähtöä varten. Abirached muisti myös, miten paperivene taitellaan.
Teoksen viimeisellä sivulla Abirached kertoo muistavansa Georges Perecin (1936-1982). Kirjailija Perec lienee tehnyt nuoreen lukijaan lähtemättömän vaikutuksen. Elämä on muistinsirpaleiden palapeli, joista kuvittelemalla rakennetaan kokonaisuus. Kuvittelemisen, mielikuvituksen voimat ovat suurimpia maailmassa.
Kehotankin lukijaa tarttumaan Perecin Elämä – Käyttöohje (Loki-Kirjat 2006) teokseen. Minä muistan tarjoaa nostalgisen hetken ja jaetun pelon sodan uudestaan syttymisestä. Sisällissota muuttaa konkreettisesti tapoja hakea vettä (tai palauttaa tyhjiä pulloja kauppaan), mutta Perecin Elämän tiedostamattomien kanssa lukijan vedenhakureissut voivat myös muuttua, rauhallisemmissa ympäristöissä.
* * *
Kvaakissa on meneillään äänestys tämän vuoden parhaasta käännösalbumista. Tutustukaa ja äänestäkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti