keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Tanska haluaa pohjoisnavan



Maanantain uutiset kertoivat, että Tanska haluaa Pohjoisnavan. Tanskalta kova vaade: Pohjoisnapa kuuluu meille, otsikoi Talouselämä.  Tanska hamuaa Pohjoisnapaa, kertoi STT jo vuonna 2011. Mistä on oikein kyse?

Kansainvälinen oikeus on hidastempoista keskustelua valtioiden välillä. Yhdysvallat vuonna 1945 teki niin sanotun Trumanin julistuksen, jonka mukaan sille kuuluvat maata kannattelevien mannerjalustojen luonnonvarat. Mannerjalustojen mukaan määrittyvä merenpohjan taloudellinen hyödyntäminen oli hyvä ajatus lähes kaikista maailman rantavaltioista. Muutkin maat julistivat mannerjalustojensa luonnonvarat omikseen. Tästä syntyi pian kansainvälistä tapaoikeutta, jonka perusteella muun muassa Norjalla on kaukana Atlantilla öljynporauslauttoja.

Mutta miten määritellä mihin mannerjalusta päättyy? Diplomaattisten tunnustelujen ja keskustelujen päätteeksi vuonna 1958 todettiin, ettei siitä ole yksimielisyyttä. Vuosina 1973-1982 asiasta neuvoteltiin kaikkien rantavaltioiden kesken ja viimein saatiin aikaan monia kompromisseja sisältävä ratkaisu. Sen pohjalta alettiin neuvotella YK:n johdolla kansainvälistä merioikeusyleissopimusta, joka saatiin aikaiseksi vuonna 1994. Sopimuksen perusteella kullakin valtiolla oli kymmenen vuotta aikaa ilmoittaa YK:lle omat rajansa. Ilmoitusaikaa jatkettiin vuoden 2009 loppuun saakka.

Tanska liittyi merioikeusyleissopimukseen vuonna 2004. Sillä oli siis tämän vuoden loppuun saakka ilmoittaa omat rajansa. Kuten tunnettua, Grönlanti kuuluu, tosin itsehallintoalueena, Tanskaan ja silläkin on mannerjalustansa. Geologien mukaan Pohjoisen jäämeren pohjassa oleva Lomonosovin harjanne on jatkumoa Grönlannille, joten merioikeusyleissopimuksen mukaan Tanskalla on oikeus Pohjoisnavan alueisiin.

Sopimuksen mukaan samoihin alueisiin ovat oikeutettuja ainakin Venäjä ja Kanada. Venäjä jätti omat merialuerajansa YK:lle jo vuonna 2001. Niihin pyydettiin tarkennusta erityisesti pohjoisen osalta ja näiden lisätutkimusten yhteydessä venäläinen sukellusvene pystytti lipun Lomonosovin harjanteelle Pohjoisnavan alle. Tämän tapauksen varmaan muistatte. Kemiläinen pikkupoika sai suuren journalistipalkinnon siitä, että venäläinen uutistoimisto tarjosi tapauksen kuvituskuvaksi otosta Titanic-elokuvasta. Olihan lipun pystyttänyt sama sukellusvene (tai sen sisaralus), jota elokuvan kuvauksissa oli käytetty.

Kun joskus aikanaan kaikki valtiot ovat saaneet ilmoitettua omat sopimuksen mukaiset rajansa, niin niitä ryhdytään sovittamaan yhteen. Tähän saattaa vierähtää vuosikymmen jos toinenkin. Esimerkiksi Yhdysvallat ei ole vielä liittynyt merioikeusyleissopimukseen mukaan, joten sen kymmenen vuoden määräaika ei ole vielä alkanutkaan.

Kansainvälinen oikeus on klikkauksia metsästävälle lehdistölle aivan liian hidasta. Lapin yliopiston tutkimusprofessori Timo Koivurova toppuuttelee puheita valtapolitiikasta. "Arktiset rantavaltiot ovat, ainakin tähän asti, noudattaneet esimerkillisesti kansainvälistä merioikeutta tutkiessaan ja määritellessään mannerjalustansa ulkorajan sijaintia", kirjoittaa Koivurova Arktisen keskuksen nettisivuilla.

Joten paljon rauhallisempi asia on kyseessä kuin otsikot ja jutut antavat ymmärtää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti