Ruotsalainen taiteilija Dan Park tuli uutenavuotena Kööpenhaminan Nørrebrossa hakatuksi. Park kertoi Facebookissa kuuden naamioituneen "antifasistin" hyökänneen hänen kimppuunsa. Park arveli, etteivät kaikki tanskalaiset pidä hänen taiteestaan.
Park on provokaattori. Hänen undergroud- tai punk-estetiikkansa on kömpelöä ja luotaantyöntävää. Parkin taiteessa keskeisintä on etsiä yhteiskunnan ratkaisemattomia kipupisteitä. Rasistissävytteinen musta satiiri on monille liikaa. Useista työt ovat avoimen rasistisia. Ruotsissa Park on saanut useampia tuomioita rasismista, viimeksi elokuussa 2014 puoli vuotta linnaa.
Kööpenhaminaan suunniteltu Parkin näyttely herätti suurta vastarintaa. Galleristi uhattiin tappaa ja galleriaa vandalisoitiin jo ennen näyttelyn alkua. Lopulta näyttely peruttiin. Parkin töitä on kuitenkin ollut esillä Kööpenhaminan katukuvassa paljon, sähkönjakokaapeissa ja muissa katutaiteen esittelypaikoissa.
Politikenin haastattelussa Park kertoi, ettei hänellä ole poliittisia tarkoitusperiä suuntaan tai toiseen. "On tärkeää taistella todellisuuden pahoja asioita vastaan. Esimerkiksi rasismia ja lasten hyväksikäyttöä, mutta ne, jotka ovat tuominneet minut, ovat nähneet työni todellisuutena. En ole ollut tuolla ulkona ja lyönyt ketään päähän. En ole ollut tuolla ulkona ja murhannut jonkun," kertoi Park Politikenille.
Maailman paras isä on teos helpoimmasta päästä. Mutta kun käsiteltävät ilmiöt ovat niin iljettäviä ja kavahdettavia niin katsoja saattaa olla vaikeuksissa. Ilmiö on tuttu Suomestakin. Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko (2008) toi tekijälleen tuomion lapsipornosta. Sittemmin edes iäkäs mummo ei saanut olla alasti osana taideteosta.
Rasismi ja lasten hyväksikäyttö eivät katoa maailmasta kieltämällä niitä käsittelevä taide. Eivätkä ne katoa varsinkaan hakkaamalla taiteilija, joka käsittelee vaikeita aiheita taiteessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti