Hannibal lähtee sotaan

Reilu kaksikymmentä vuotta sitten WSOY julkaisi Titus Liviuksen Rooman synnyn (1994). Suomentajien nimeämä teos sisälsi kaksi ensimmäistä osaa roomalaisen historioitsija 142-osaisesta suurteoksesta Ab urbe condita (Kaupungin synnystä lähtien). Teos sai laajaa huomiota ja siitä otettiin pari lisäpainostakin (1995 ja 1999).

Nähdessäni kirjaston uutuushyllyssä osan XXI ajattelin, että Marja Itkonen-Kailan aloittama suomennostyö on edennyt huomaamattani tähän osaan asti. Mutta kirjastoluetteloiden selaaminen osoitti, että näin ei ollut. Basam Booksin julkaisema Karthagon Hannibal lähtee sotaan (2014) olikin seuraava julkaistu osa.

Titus Liviuksen laajasta teoksesta on nykyaikaan säilynyt vain 35 osaa, osat 1-10 ja 21-45. Teossarja kronologiansa perusteella päättyi kesken keisari Augustuksen valtakauden vuoteen 9 eKr. Liviuksen kirjoittama vuodesta 167 eKr eteenpäin ei siis ole säilynyt.

Kaikista kirjasarjan osista parhaiten on säilynyt nyt julkaistu osa XXI. Selitys tähän on selvä, sen runoilija Juvenalis muotoili näin: "Sinä mieletön Alppeja uhmaat: / poikia kiinnostat, puheteemana kun olet heille". Karthagon kuningas Hannibalin Alppien ylitys oli osa toista puunilaissotaa, jota Livius alaotsikossa kuvasi "kaikkien aikojen merkittävimmäksi sodaksi".

Livius tarjoaa tosiaan paljon mietittävää ja puheen aihetta. Ajan tavan mukaan Livius tekstissä esittelee aikaisempien auktoreiden esittämiä erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi luvussa, jossa käsitellään Hannibalin kuuluisien norsujen kuljettamista Rhône-joen ylitse, kerrotaan kaksi teoriaa mahdollisesti käytetystä tavasta.

Tässä huomaa maailman pienentymisen tiedonvälityksen myötä. Antiikin auktoriteetit eivät näytä uskoneen, että niinkin suuret eläimet kuin norsut osaisivat uida. Livius ensin toteaa "joidenkin kertoneen", että norsut uitettiin joen yli houkuttelemalla laumanjohtajat veteen, joita muut eläimet sitten seurasivat. Avaran luonnon tuomalla elämänkokemuksella nykyaikana voimme hyvin uskoa tämän todeksi. Niille jotka eivät uskoneet norsujen voivan uida kerrottiin lautoista, joille norsut huijattiin uskottelemalla niiden olevan teitä veden yli.

Suuren sotajoukon Alppien ylitystä on edelleenkin huima ajatella. Livius kelpaa edelleen seikkailukertomukseksi näistä reissuista. Suomentajia teoksella on neljä, osa jo edesmenneitä. Samaan niteeseen suomennoksen kanssa on alku- ja jälkisanojen lisäksi mahtunut alkukielinen teksti.