Suru-uutinen kertoi Hannu Helinin lähteneen. Se ei tullut yllätyksenä. Blogissaan Helin on avoimesti käsitellyt sairauttaan ja tuntojaan. Muistoksi syksyllä Kaltioon kirjoittamani.
Hannu Helin
Kaikki kaikessa
Poesia 2013
Pitkän linjan runoilija Hannu Helin (s. 1944) kuuli pari vuotta sitten päiviensä olevan luetut. Vakava sairaus, syöpä, tulee katkaisemaan hänen elämänsä. J. H. Erkon esikoisteospalkinnon saaneesta Tärisen maailman kyljestä (Weilin & Göös 1978) lähtien Helin on tunnettu omintakeisesta, peräänantamattomasta ja suorasukaisesta ilmaisustaan. Helin on “tehnyt pitkän ja ehdottoman uran runoilijana, joka ei ole suostunut kumartelemaan yleiselle maulle eikä instituutioille” totesi Nuori Voima -palkintoraati vuonna 2012. Itse hän määritellyt työtään tutkimusmatkaksi suomen kieleen. Jotta tutkittavasta saisi selvän, se on hajotettava, pirstottava itsestään kertoviksi palasiksi.
Ajan rajallisuus on saanut Helinin järjestämään kirjallisen tuotantonsa. Osaltaan päätökseen on vaikuttaneet instituutiot. Taiteilijaeläkettä hän ei ainakaan vielä saanut. Ntamolta ilmestyi pomes penyho, vierailla kielillä tehtyjä runoelmia. Poesian kanssa Helin on sopinut alisiin ylisiin -kokoelman julkaisemisesta kuolemansa jälkeen.
Viimeisimmässä kokoelmassa Kaikki kaikessa on ymmärrettävistä syistä keskeisinä teemoina elämä, aika ja sen rajallisuus. Elämä on paradoksi, ”sillä mitä muuta elämä on kuin / jatkuvaa järjestyksen rikkomista / tai kääntäen: järjestyksen kaipuu”. Kliseekin saa voimaa, kun tietää kirjoittajan taustan: ”olen jalanjälkiä rantahiekalla / jotka aallot huuhtoo pois”. Mielenkiintoisempaa on se, mihin ajatus johtaa. ”tulevaisuus on propagandaa / niin kuin ruohokin”.
Ensimmäisessä osassa Helin havainnoi aikaa ja sen kulumista. Johdantoruno on kirjoitettu vanhalla kirjasuomella, sekin viittaa aikaan ja sen tuomiin muutoksiin. Säkeenylitykset yhdistävät asioita toisiinsa, halun ymmärrykseen, siedätyshoidon sietämättömään. Toisessa osassa tekijä pohtii itseään, mainettaan, ”mihin quijote loppuu mistä rosinante / alkaa ”. Avoimuus on ollut aina tärkeä osa Helinin ilmaisua. ”mullon aina kaikki yliminän / kengännauhat minän vetoketjut / ja idin sepalukset auki”.
Välinäytöksessä ja kahdessa viimeisessä osassa Helin on tutummilla vesillä kieltä tarkkailemassa. Välinäytös koostuu tahattomasti julmaksi muuttuvasta arkikielestä. ”Lääkäreille ohjeet lasten pahoinpitelemisestä.” Oman edun tavoittelu ja toisten yli käveleminen sapettaa.
Kesällä Helinin vointi on ollut parempi, kertoi hän blogissaan. Syntyi uusi runoelma, Hilbertin hotelli. Viimeinen osa alisiin ylisiin?
* * *
Tammikuun 7. päivä on viimeinen runomerkintä blogissa. Se on kirjattu
kaikella minkä kirjoitan
on ennakkotapaus todellisuudessa
rakastajattaret on nollia
vaimo meri
Salusjärven muistokirjoitus Kiiltomadossa.
VastaaPoista