Oulun kaupunginkirjaston Pohjoista kirjallisuutta -haastattelusarjassa eilen oli jututettavana Antti Tuuri. Jaana Märsynaho keskusteli kirjailijan kanssa kahdesta Lapin sotaa käsittelevästä teoksesta, Jokivarren kansa sodassa (Pohjonen 1994) ja Rauta-antura (Otava 2012). Juttu kulki laajemmaltikin, koska molemmat teokset kuuluvat Tuuri laajassa tuotannossa osina suurempiin kokonaisuuksiin.
Jokivarren kansa sodassa syntyi jonkinlaiseksi jatkoksi Rukajärvi-trilogiaa. 14. divisioonan historiatoimikunta houkutteli Tuuria kirjoittamaan sotilasyksiköstä. Tätä varten hän teki sadan kysymyksen listan, jonka perusteella veteraanit haastattelivat toisiaan ja Tuuri sai pohjamateriaalia kolmiosaiseksi laajennutta teosta varten.
Samalla kysymyssarjalla jututettiin Iijokivarren ihmisiä, myös siviilejä, ja näiden haastattelujen pohjalta syntyi ensimmäisenä käsitelty teos. Aloitteen tekijänä oli Kalevassa pitkään työskennellyt Väinö Tolonen, Tuurin entinen työkaveri. Tuuri oli tyytyväinen, että tässä teoksessa on tavallisten kyläläisten, jopa lasten tarinoita Lapin sodan ajoilta.
Rauta-antura kuuluu puolestaa Äitini suku -sarjaan. Kirjan taustalla on Tuuri enon kertomukset Lapin sodasta, erityisesti Tornion valtauksesta ja liikkeistä Tornionjokilaaksossa. Torniossa olleen saksalaisten suuren viinavaraston kohtalo oli aiheena muhinut pitkään Tuurin päässä.
Haastatteluja kaunokirjallisen työn pohjana Tuuri piti tärkeänä teosten uskottavuuden kannalta. "Romaanissa ei tarvitse olla mitään totta, mutta kaiken pitää olla mahdollista", tiivisti Tuuri. Yksityiskohtien ja faktojen pitää olla oikein, muuten kertojalta menee uskottavuus.
Tuuri kertoi kirjoittavansa edelleen mekaanisella kirjoituskoneella. Toisen kirjoituskerran jälkeen teksti on yleensä valmista. Tosin kustantajan käyttämä sähköinen muoto on tuonut Tuurillekin kiusauksen myöhempiin, oikoluvussa tehtäviin korjauksiin.
Rukajärvi-kirjoihin liittyen Tuurilta kysytään usein omien vanhempien tai isovanhempien haastatteluja kokonaisuudessaan. Tuo 14. divisioonan historiatoimikunnan kokoama ja litteroima aineisto on luettavissa kolmessa eri arkistossa: Sota-arkistossa (Kansallisarkiston Sörnaisten toimipiste), Suomen Kirjallisuuden Seuran arkistossa ja Joensuun Maakunta-arkistossa.
Seuraava Pohjoista kirjallisuutta -sarjan tilaisuus on toukokuun 11. päivä. Tuolloin aiheena on edelleen Lapin sota ja haastateltavana Mika Kulju.
* Lukukausi: Jokivarren kansa sodassa (haastattelija Märsynahon blogikirjoitus)
Petroskoissa ilmestyvän Carelia-lehden päätoimittaja Armas Mashin mainitsee fb:ssa eräässä kommentissaan Lapin sodasta kohta ilmestyvästä uudesta tulkinnasta näin:
VastaaPoista"Hyvät ystäväni valmistelevat juuri uutta isoa Lapin sota -aiheista kirjaa jonka on tarkoitus ilmestyä isosta kustantamosta Suomessa tänä vuonna. En kerro tämän enempää tässä vaiheessa. Ja hyvät ystäväni Petroskoista ovat tuomassa tähän kirjaan venäläistä tuntemusta. He tekivät varta vasten tutkimuksia valtakunnallisissa aarkistoissa. Carelia esittelee asiaa kun kirja on valmis ilmestymään."
Millainenhan kirja sieltä onkaan tulossa?
Kannattaa panna merkille Mashin muitakin suomalaisessa katsantokannassa omituisia kannanottoja ja nimenomaan siinä roolissa, jossa hän on; päätoimittajana poliittisesti sitoutumattomassa, suomenkielisessä kulttuurilehdessä. (Vaatimatonhan sen levikki on, mutta mutta...)
Tilaisuuden yleisökommenteissa mainittiin kanssa joku tulossa oleva Lapin sotaa käsittelevä kirja, mutta mieleeni ei jäänyt sen kirjoittaja tai nimi. Tuskin kuitenkaan oli kyse samasta opuksesta. Sotakirjallisuutta ilmestyy paljon, ja Lapin sodastakin varmaan useampi nimeke vuodessa.
VastaaPoistaTiedä sitten millainen propagandapläjäys Karjalasta lienee tulossa.
Sinänsä on hyvä, että lähteitä etsitään ja käytetään mahdollisimman laajasti. Mutta liekö Petroskoissa mitään oleellista suomalaisten ja saksalaisten välisestä sotimisesta.