Hallitusneuvottelija Sipilän viidestä visiosta tulevalle Suomelle ensimmäinen kuuluu näin: "Suomalaiset voivat paremmin ja kokevat pärjäävänsä erilaisissa elämäntilanteissa." Tätä tarkennetaan niin, että "jokainen kokee voivansa vaikuttaa, tehdä valintoja ja ottaa vastuuta".
Nykyajan uuskieli tulee läpi tarkennuksessa. Tärkeää on siis se, että jokainen kokee voivansa eikä esimerkiksi se, että jokainen voi vaikuttaa, tehdä valintoja ja ottaa vastuuta.
Vision ajatuksia on selvitellyt Tuuli Hirvilammi huhtikuussa tarkastetussa sosiaalipolitiikan väitöskirjassaan. Hän on tarkastellut suomalaista kulutusta kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta. Keskeisintä olisi juuri kehittää näitä Sipilän visioimia asioita. Että ihmiset kokisivat ja voisivat vaikuttaa omiin asioihinsa.
Kestävän hyvinvoinnin mahdollisuuksia Hirvilammin ja tutkijaryhmä ovat tutkineet selvittelemällä perustoimeentulon varassa olevien ihmisten materiaalista jalanjälkeä. He ovat laskeneet, että köyhimpien keskimääräinen kulutus, materiaalijalanjälki on vuodessa 18 100 kiloa. Vaikka perusturvalla olevien kulutus on alle puolet keskivertosuomalaisen vastaavasta (40 500 kg), niin silti se on puolitoistakertainen maapallon kantokykyyn nähden.
Yksilöllisillä valinnoilla ja kulutusta vähentämällä Suomessa ei siis voi käytännössä siirtyä kestävän kehityksen mukaiseen ympäristön kulutukseen. Yhteiskunnassa tarvitaan suuria rakenteellisia muutoksia, jotta kulutuksen tasoa voitaisiin laskea. Tutkimuksen johtopäätöksissä kirjataan:
Tulokset osoittavat selvästi, että perusturvan saajien mahdollisuudet vähentää luonnonvarojen kulutustaan omilla valinnoillaan ovat rajalliset suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa kulutetaan luonnonvaroja seitsemänneksi eniten maailman maiden joukossa (Wiedmann ym. 2013). Perusturvan saajien asumisen, elintarvikkeiden ja arkiliikenteen suuret materiaalijalanjäljet kertovat ennen kaikkea siitä, että nykyiset infrastruktuurit, rakennusmenetelmät ja tuotantotavat kuluttavat runsaasti luonnonvaroja. Yksilöllisten valintojen sijaan osa yksilöiden ympäristövaikutuksista on ikään kuin ”perittyjä”, koska ne ovat riippuvaisia energiantuotannontavoista, maatalouden tuotantotavoista sekä rakennetun ympäristön määrästä ja laadusta (Living planet report 2012, 44; Lähde 2013). Esimerkiksi talojen rakentaminen ja energiaratkaisut on usein päätetty vuokralaisen puolesta, jolloin asumismuodon ympäristövaikutukset ovat sidottuja näihin ratkaisuihin pitkäksi aikaa. Myös kaupunkisuunnittelu, palvelujen sijoittelu ja liikenteen infrastruktuuri vaikuttavat siihen, kuinka paljon työtön tai eläkeläinen tarvitsee julkista liikennettä tai henkilöautokyytejä. Tällaiset vaikutukset ovat suuria pienituloisilla, jotka eivät aina voi valita omaa asumismuotoaan ja asuinpaikkaansa.
Kestävän hyvinvoinnin kannalta Hirvilammi katsoo, että pitäisi keskittyä myös muuhun kuin ihmisten materiaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Lisäksi pitäisi antaa mahdollisuus mielekkääseen ja vastuulliseen toimintaan, merkityksellisiin suhteisiin ja elävään läsnäoloon. Sosiaalivakuutuksen haastattelussa hän tiivistää näin:
”Tarvitsemme ekologisesti kestävää yhteiskuntapolitiikkaa, jossa huomioidaan, että ihmiset tarvitsevat toimeentulon lisäksi monenlaista tekemistä ja toimintaa. Ihmiset voivat hyvin, kun he pystyvät toteuttamaan itseään ja kokevat elämänsä merkitykselliseksi”, Hirvilammi sanoo.
”Sosiaalipolitiikalle täytyy löytää uusi suunta. Vastuu rakenteellisesta muutoksesta on päättäjillä. Heidän tulisi keskittyä pienentämään liikaa kuluttavien väestönosien ympäristövaikutusta. Parannettavaa olisi asumisen energiatehokkuudessa, ruuan tuotannossa ja joukkoliikenteen käytettävyydessä ”, hän jatkaa.
Tiedä sitten ovatko kolme ässää pohtineet tällaisia lainkaan visiotaan tehdessä.
* Väitöstutkimus: kestävän hyvinvoinnin tietä raivaamassa. Sosiaalivakuutus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti