sunnuntai 16. elokuuta 2015

Hannu Väisäsen huolia


Eilen Merikoskikerho järjesti tilaisuuden, jossa Hannu Väisänen sai mahdollisuuden huojentaa mieltään viimeaikaisten henkilökohtaisten tapahtumien ja huoltaan kulttuurin suunnasta. Väisästä haastatteli Kaisu Mikkola, ja tilaisuus alkoi otteella romaanista Toiset kengät (Otava 2007). Otteessa oltiin samassa Rauhalan salissa ja alkamassa oli kansalaisopiston dokumenttielokuvanäytös alkuperäiskansojen naamioista.

Oulun seudun kesän kulttuuritapauksia on ollut Lusia Rusintytär -ooppera. Teoksen libretto on Hannu Väisäsen käsialaa, tai kuten kävi ilmi, merkitty Väisäsen nimiin. Yhteistyö säveltäjän kanssa ei sujunut mutkattomasti. Säveltäjä oli neuvottelematta ja keskustelematta muokannut Väisäsen tekstiä niin, että lopullisessa työssä siitä oli käytetty vain puolet ja kohtausten järjestystä oli muutettu.

Toki Väisänen ymmärsi, että säveltäjä on oopperan auteur. Mutta neuvottelematta tehdyt muutokset harmittivat kovasti.

Toinen ammatillinen takaisku liittyi näyttelyyn Anna Ahmatovan museossa Pietarissa. Sen avajaiset olisi pitänyt olla eilen. Näyttely on ollut suunnitteilla kolmisen vuotta, mutta kiristynyt tilanne Venäjällä vei mahdollisuudet sen toteuttamiseen. Ensiksi näyttely siirtyi, koska Ahmatovan museon johtaja ei allekirjoittanut Putinia tukevaa kulttuuriadressia. Ilmeisimmin siksi museon rahoitusta leikattiin. Lopulta Väisänen perui näyttelyn itse kun Leningradin alueen kulttuuriviranomaiset asettivat sen järjestämisen ehdoksi, ettei Väisäsen ranskalainen puoliso saa tulla avajaisiin.

Mikkolan kysyttyä huolista oululaisen kulttuurin suhteen Väisänen palasi hetkeksi Oulun taidemuseon dinosauruksiin ja uuden museokokonaisuuden tuomaan näyttelypolitiikan linjattomuuteen (aiheesta on kirjoittanut muun muassa Otso Kantokorpi). Eilen Väisänen kertoi olevansa taidemuseota enemmän huolissaan Pohjois-Pohjanmaan museosta. Jos hänen kuulemansa suunnitelmat kokoelmien säilyttämisestä toteutuvat (siirretään osin Jyväskylään), niin voi aiheellisesti kysyä paikallisten oikeudesta säilyttää omaa historiaansa.


Ei Väisäsen taiteelliseen elämään pelkästään vastuksia kuulu. Uusi romaani Elohopea ilmestyy ensi vuonna. Tosin tekemisen vuosittainen rytmittäminen on kustantajien kirjavuoden aikataulun muutosten vuoksi vaihtunut, nyt kirjaa on pitänyt kirjoittaa kesällä valoisaan aikaan kun aikaisemmin tämän ajan on voinut omistaa kuvataiteille.

Anna Ahmatovan museoon suunniteltu näyttely on saanut uuden paikan Suomesta. Paikkaa Väisänen ei vielä kertonut, tuo museo haluaa itse tiedottaa siitä myöhemmin. Seuraava näyttely, Pystyyn nostetut joet, tulee Galleria Fosblomiin Helsinkiin ensi vuoden alkupuolella. Yksi valokuvanäyttelyn joista tulee olemaan Oulujoki. Japanissa tulee ensi-iltaan Väisäsen kirjoittama nukketeatteriesitys.

Viimeaikaista monikulttuurisuuskeskustelua ei voitu sivuuttaa. Väisäsen mukaan Suomen uusia poliittisia virtauksia on seurattu myös Ranskassa tarkasti. Monta kertaa Väisänen on joutunut ihmettelemään suomalaisia linjauksia, vaikka osin ne ovat tuttuja ranskalaisestakin politiikasta.

Omien vastoinkäymistensä vuoksi Väisänen ei kehottanut ihmisiä boikotteihin. Hän kehotti menemään katsomaan Lusia Rusintytärtä, mutta ymmärtämään sen, miksi hän ei tule.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti