Eduskuntatutkimuksen erikoistutkija Erkka Railo aiheellisesti ihmetteli miten vähän poliitikot ovat ottaneet kantaa viikonlopun Jyväskylän väkivaltaiseen mielenosoitukseen. Aamulla entinen puhemies Eero Heinäluoma aiheellisesti kysyi, onko mielenosoituksen järjestänyt yhdistys edes laillinen Suomessa? Organisoitu rikollisuushan on lailla kielletty. Useampi saisi puhua samoin kuin Heinäluoma.
Silmitön väkivalta saa yhteiskunnan yleensä odottamaan mitä poliisilla on asiasta kerrottavana. Kantaa ei uskalleta ottaa ilman kunnollisia tietoja. Poliitikkojen hiljaisuus heijastuu poliisiin. Se tiedotus- ja sanavalinnoilla pystyy ohjailemaan keskustelun kulkua.
Uuden ylipoliisijohtajan hämmästykseen ei pitäisi olla mitään syytä. Vastarintaliike on, poliisin omien tietojen mukaan, käyttänyt väkivaltaa suunnitelmallisesti aikaisemminkin. Tosin syyttäjälle ja tuomioistuimille ei tuota tietoa ole välitetty.
Sisä-Suomen poliisin ensimmäinen ja toinen tiedote kehui poliisin toimintaa. Jyväskylässä ydinkeskustassa oli "väkivaltainen mellakka ja pahoinpitelyjä" jotka poliisi taltutti "minuutissa". Kolmas tiedote vaikuttaisi pienentävän tapahtuneen laatua. Sen mukaan kyseessä oli "mellakasta tai väkivaltaisesta mellakasta". Pahoinpitelystä kärsineiden aikaisempiin yhteyksiin poliisi ei ota kantaa ja saatuja kuvaillaan sellaisiksi, jotka "eivät vaatineet hoitoa" tai "eivät vaatineet pitkäaikaista hoitoa".
Tietysti poliisin tehtävä on rauhoitella syntynyttä kohua. Se kuitenkin onnistuisi parhaiten kertomalla asiallista tietoa, eikä alkamalla vähättellä aikaisemmin kerrottua.
Siis poliitikkojen pitäisi ottaa oma roolinsa. Jotta poliisi ei alkaisi liikaa jarrutella ja vähätellä.
Suvi Auvinen kirjoitti jo joku aika sitten, että poliisi ei tutki kunnolla SVL:ää koskevia juttuja.
VastaaPoistaVastarintaa vastaan - kertomus uusnatseista ja Suomen poliisista
Vähättelyyn ei ääri-ihmistoimintojen suhteen ole koskaan varaa; "Myös Hitler aloitti suurilla puheilla ja pienillä aseilla." (Eero Silvasti)
VastaaPoistaOnko uusnatsitoiminta sitten laajentunut ja saanut kannatusta esimerkiksi sitten 1990-luvun, niin kuinka mitata asiaa? Mitatako sitä osallistujien määrällä julkisesti näkyvien provokaatioiden aikana vai piilossa pysyvien propagandistien "sisällöntuotannolla", niin kas, siinäpä pulma.
Yhden poliittisen puolueen, jonka sisällä todistettavasti näitä aineksia on, tuskin koko kansan prosenttiosuutta ääriajatteluun luotettavasti selville saadaan. Poliisilla lienee viharikostilastonsa ja tiedot päätekijöistä, mutta tuskin he niitä julkisiksi kaikkien nähtäville pyykkinaruille ripustavat niin kuin se eräs nimismies ajokorttinsa kuivumaan rikostelleilta.
Uusnatseilla ja eräillä muilla rikosjengeillä (mp-"kerhoilla"), eli niiden jäsenillä on myös kummallinen halu saada "ceeveehensä" merkintöjä linnatuomioista ja niihin johtaneista syistä kaikkine rönsyineen ja julkisuustemppuineen koska se lisää kyseisen henkilön kovuuden karriääriä jengin muiden jäsenten keskuudessa, niin että sekin tuo ongelmia asioista tiedottamisen suhteen.
Lähinnä meillä "tavallisilla" kansalaisilla pitäisi olla vakuuttava tieto siitä, että ko. asiat ovat hallinnassa (myös ymmärryksen osalta) niillä, joiden toiminta verovaroillamme maksetaan. Helsingin huumepoliisin toiminnan kaltaista kuplaa yhteyksineen rikollisjärjestöihin (uusnatseihin) ei saisi sen sisälle tälläkään sektorilla syntyä, tai jopa että sellainen olisi jo olemassa ja eräänä päivänä se paljastuisi yhtä karmeine oikeuskäyntifarsseineen kuin Aarnion suhteen on käynyt.
Hyvin kirjoitettu. En voi muuta kuin samaa toivoa.
VastaaPoista