sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Jähmeät sisiliskot
Mökkityömaalla syksyn tulemisen huomaa lautataapelilla. Aiemmin kesällä hyvin livakasti liikkuneet sisiliskot ovat hidastuneet ja aamupäivällä niiden siirtymistä sai odottaa hetken. Kolmesta kellotelleesta oliosta kaksi ehti kameraa hakiessa suojaan. Näin loppukesästä näitä maailman pohjoisimpia liskoja ei viitsi suuresti hätyyttää. Hännän menetys ennen talviunia saattaa johtaa lopullisiin uniin.
Vanhojen kansanuskomusten mukaan sisiliskoa ei saanut tappaa. Uskottiin sisiliskon pään olevan ihmissukua ja ruumiin käärmeen. Tarinan mukaan hännän se oli saanut käärmeeltä oltuaan sille lapsenpiikana. Käärmeellä ei ollut varaa maksaa palkkaa, joten se nipisti palan hännästään ja antoi sen sisiliskolle.
Vihamielisyyden sisiliskoja kohtaan arvellaan tulleen kristinuskon ja Raamatun myötä. Mainitaanhan Mooseksen kolmannessa kirjassa sisilisko saastaisten eläinten joukossa. En ole koskaan kuullut sisiliskon pureneen ketään tai edes yrittäneen nukkuvan suusta sisään vatsavaivoja aiheuttamaan.
Suomalais-ugrilaiset kansat ovat tunteneet sisiliskon ammoisista ajoista lähtien. Sisiliskon nimen arvellaan olevan vanhaa ugrilaista kantakieltä, tosin muodossa sisalikko. Viimeistään 1800-luvulla loppuosa on vaihtunut muusta eläinnimistöstä tutuksi liskoksi.
* Kirsti Aapala. Sisilisko. Kielikello 2/2003.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti