maanantai 23. marraskuuta 2015

Armottomien laupeus


Boucq/Jodorowsky
Bouncer, osa 2 – Armottomien laupeus
suom. Heikki Kaukoranta
Jalava 2015


François Boucqin piirtämä ja monista eri yhteyksistä tunnetun Alejandro Jodorowskyn käsikirjoittama Bouncer päivittää villin lännen maailman uudelle vuosituhannelle. Varsin lyhyt ajanjakso Yhdysvaltain historiassa (1865-1890) on elänyt populaarikulttuurissa osin päällekkäin tapahtuma-ajan kanssa alkaen Buffalo Billin villin lännen sirkuksesta.

Villi länsi on osoittautunut koko 1900-luvun ajan varsin elinvoimaiseksi aihepiiriksi. Sen kautta on voitu peilata yksilön ja yhteisön oikeuksien välistä jännitettä. Yleensä oman käden oikeus on osoittautunut epämääräisellä rajaseudulla varmimmaksi suojaksi.

Bouncerissa Jodorowsky luo ensimmäisiä 2000-luvun tulkintoja villistä lännestä. Keskiöön käsikirjoittaja nostaa yhteiskunnan alkeisyksikön, perheen. Bouncerin lähisuvussa veri ei ole ollut vettä sakeampaa. Suhteet äitiin ja veljiin ovat enemmän vihan kuin rakkauden sävyttämiä. Isistä ei  – ainakaan toistaiseksi – ole tietoa.
 

Ensimmäinen osa Kainin silmä esittelee villin lännen taustoja, päähenkilöitä ja virittää koston ilmapiirin. Toinen osa Armottomien laupeus on yhtenäisempi, suorastaan tiivisjuoninen albumi, jossa tapahtumat kulkevat ripeään tahtiin. Bouncerin veljenpoika Seth kasvaa pojasta mieheksi ja saa havittelemansa. Lisäksi kainaloon suojeltavaksi löytyy serkkutyttö Deborah. Albumin nimi kuvastaa sitä tapaa, jolla Bouncer kasvattaa veljenpoikaansa.

Boucq piirtää vuoristoista erämaata suvereenisti klassisen sarjakuvan keinoin. Maisemien kauneus on vetoavaa ja samalla luo kontrastia tapahtumien julmuudelle.

Bouncerin toinen osa on tiivistunnelmainen ja jännitteensä alusta loppuun säilyttävä tarina. Sarjakuvamaailmasta lähimmäksi vertauskohdaksi mieleen nousee Jacamonin ja Matzin Tappaja. Kylmäverisyys ja inhimillisten tunteiden poissulkeminen yhdistävät näitä kahta sarjakuvaa. Arkaaisten tunteiden vyöry välittyy lukijan luihin ja ytimiin saakka.



Julkaistu Sarjainfossa 3/2015.


1 kommentti: