Pähkinäpuinen mahtitikku

Kaija Rantakari
Mikado
Poesia 2015


Ennen Rubikin kuutiota unkarilaisten suurin lahja leikkivälle maailmalle oli tikkupeli Mikado. 41 noin 15 senttistä tikkua heitetään sattumanvaraiseksi kasaksi, josta yritetään ottaa tikkuja pois yksi kerrallaan muita liikuttamatta. Jos pelaaja onnistuu, hän saa pisteitä tikun arvon mukaisesti. Eniten pisteitä saa perinteen mukaan pähkinäpuusta veistetystä Mikadosta, Japanin keisarista, joita tikkunipussa on vain yksi kappale.

Kaija Rantakarin (s. 1984) esikoiskokoelma on nimetty pelin mukaan. Rantakari täyttää saamansa sivutilan tarkkaan. Tekstit levittäytyvät tilan mukaan, kuin Mikadon tikut. Tyhjä tila jää rivien väliin. Runojen määrässä ei ole hyödynnetty pelin antamia mahdollisuuksia, kokoelman mitta on määrittynyt kirjallisten perinteiden mukaan. Tosin kunkin sivun voi tulkita yhdeksi peliksi, eikä pelien määrälle ole rajoja.

Katsominen on tärkeää runokertojalle. Tapahtuvasta kerrotaan hetkellisten asetelmien kautta, kohta kaikki näyttää jo aivan muulta tietää lukija. ”sähkö kihartaa lihassyyt, / hymystä tulee parhaimmillaankin jyrkkä” tai ”verhojen takana sataa, pisaroilla on nopeat varjot”.

Rantakari mittailee tiloja, niiden rajoja ja rajapintoja. Mittavälineeksi käyvät esimerkiksi kengät: ”vasen kenkä pitää oikeaa kovempaa ääntä talojen välissä / aukeilla paikoilla eroa ei huomaa”.  Geometria, heijastumat ja jatkumot ovat tärkeä osa havainnointia. Kaupunki hahmottuu äänien, huone mikadotikuista alkavien suorien ja maailmankaikkeus heikkojen valojen avulla. ”pimeässä on mustaa, joka puolella aaltojen ääntä”.

Kaiken mittailun ja tarkkailun keskellä ovat inhimilliset suhteet. Intiimit havainnot laajentuvat tikkukasoissa suurempiin mittakaavoihin. Tämähän on aivan luonnollista, sillä ”ilmakuva poikkeaa mikroskoopin näkymästä / vain mittakaavaltaan”. Lantioiden kaaret, hengityksen kaiut, kyljen alle jäävät kädet ja raajojen sommitelmat ovat yhtä lailla geometriaa kuin hetkellisiä asetelmia.

Mikadossa kieli on tiivistä. Katkelmallinen, kiteytynyt teksti tuo jotenkin väistämättä ilmaisuun aforistista otetta: ”olemme kovasti ihmisiä” tai ”pidän sinua pitelemässä minua”. Mietelauseet ovat kuitenkin sivutuote, mukava lisä kokonaisuuteen. Rantakarin esikoisteoksen mikadopelit ovat samalla viehättävää ja ajatuksia herättävää seurattavaa.


* Kaija Rantakari. Mikado. Poesia

Julkaistu Kaltiossa 3/2015.