Risto Isomäki
Kurganin varjot
Tammi 2014
347 s.
Tietokirjailija ja
tiedetoimittaja Risto Isomäki (s. 1961) on julkaissut
kaunokirjallisia teoksia koko uransa ajan. Kymmenen vuotta sitten
ilmestynyt Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005) herätti laajempaa
huomiota. Siitä lähtien hänen teoksiaan on luettu laajemmin ja
kirjailijan toiveen mukaisesti hän on saanut ilmastopoliittiselle
viestilleen laajemman yleisön. Isomäki maalailee kirjoissaan
lähitulevaisuuden ratkaisuja ja uhkakuvia tyypillisesti
tutkijapariskunnan tekemisten kautta. Pariskunnan alat sopivasti
valiten Isomäki saa keiteltyä monitieteisen, uskottavan sopan.
Tuoreimmassa
ekokatastrofidystopiassa Kurganin varjot ollaan 2030-luvun
Mustallamerellä. Osin suomalaistaustainen arkeologi Alexander
Tšerkassov ja meribiologi Irina Tšerkassova joutuvat Venäjän ja
Ukrainan aroilla ja rannoilla todistamaan seurauksia, jotka syntyvät
Gibraltarinsalmen sulkemisesta. Ilmastonmuutos nosti merenpintaa ja
Välimeren sulkemisella ajateltiin suojeltavan monta kaupunkia ja
laajoja maa-alueita helposti. Samalla saatiin uutta maata
kiinteistökehitettäväksi ja valtavan suuri vesivoimalaitos
Euroopan reunalle.
Isomäki rakentaa
teoksensa, myös tämän uusimman, inhimillisen tietämyksen varaan.
Maailmassa on paljon tietoa ja teorioita, mutta tieteen tieto on
luonteeltaan sellaista, ettei se anna suoria vastauksia ongelmiin.
Laajoissa kokonaisuuksissa voi jäädä joku muuttuja huomioimatta
joka muuttaa ratkaisun tuhoksi. Isomäki pyörittelee näitä tietoja
ja teorioita erilaisia mahdollisuuksia tarkastellessaan. Toimintatapa
on kuin Jules Vernellä, joka 1800-luvun insinööritieteiden
voittokulussa yhdisti maapallon tuntemuksen kasvun ja uudet
teknologiat seikkailutarinoiksi.
Jules Verne nojautui
romaaniensa huipennuksissa usein oman aikansa tieteen todennäköisenä
tai ainakin mahdollisena pitämään. Esimerkiksi Niilin alkulähde
osoittautui todellisuudessa Vernen tarinaa mutkikkaammaksi
tapaukseksi. Sama saattaa päteä Isomäen esittämiin ajatuksiin.
Kurganin varjoissa pohditaan tätäkin samalla kun pikaisesti
kerrataan Isomäen aikaisempien romaanien teemoja.
Maailma on 1800-luvun
lopulta muuttunut. Tekniikan voittokulku ei enää ole uskottava
sanoma kuten Vernen aikoihin. Tosin nykyisen insinööritaidon
saavutukset Vernen esittäminä eivät olisi olleet uskottavia.
Isomäen uhkakuvat tuntuvat todellista ja uskottavilta.
Julkaistu Kaltiossa 2/2015.
Blogeista ainakin Booking it some more ja Kalaksikukko ovat käsitelleet kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti