keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Uudempien aikojen Jules Verne


Risto Isomäki
Kurganin varjot
Tammi 2014
347 s.


Tietokirjailija ja tiedetoimittaja Risto Isomäki (s. 1961) on julkaissut kaunokirjallisia teoksia koko uransa ajan. Kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005) herätti laajempaa huomiota. Siitä lähtien hänen teoksiaan on luettu laajemmin ja kirjailijan toiveen mukaisesti hän on saanut ilmastopoliittiselle viestilleen laajemman yleisön. Isomäki maalailee kirjoissaan lähitulevaisuuden ratkaisuja ja uhkakuvia tyypillisesti tutkijapariskunnan tekemisten kautta. Pariskunnan alat sopivasti valiten Isomäki saa keiteltyä monitieteisen, uskottavan sopan.

Tuoreimmassa ekokatastrofidystopiassa Kurganin varjot ollaan 2030-luvun Mustallamerellä. Osin suomalaistaustainen arkeologi Alexander Tšerkassov ja meribiologi Irina Tšerkassova joutuvat Venäjän ja Ukrainan aroilla ja rannoilla todistamaan seurauksia, jotka syntyvät Gibraltarinsalmen sulkemisesta. Ilmastonmuutos nosti merenpintaa ja Välimeren sulkemisella ajateltiin suojeltavan monta kaupunkia ja laajoja maa-alueita helposti. Samalla saatiin uutta maata kiinteistökehitettäväksi ja valtavan suuri vesivoimalaitos Euroopan reunalle.

Isomäki rakentaa teoksensa, myös tämän uusimman, inhimillisen tietämyksen varaan. Maailmassa on paljon tietoa ja teorioita, mutta tieteen tieto on luonteeltaan sellaista, ettei se anna suoria vastauksia ongelmiin. Laajoissa kokonaisuuksissa voi jäädä joku muuttuja huomioimatta joka muuttaa ratkaisun tuhoksi. Isomäki pyörittelee näitä tietoja ja teorioita erilaisia mahdollisuuksia tarkastellessaan. Toimintatapa on kuin Jules Vernellä, joka 1800-luvun insinööritieteiden voittokulussa yhdisti maapallon tuntemuksen kasvun ja uudet teknologiat seikkailutarinoiksi.

Jules Verne nojautui romaaniensa huipennuksissa usein oman aikansa tieteen todennäköisenä tai ainakin mahdollisena pitämään. Esimerkiksi Niilin alkulähde osoittautui todellisuudessa Vernen tarinaa mutkikkaammaksi tapaukseksi. Sama saattaa päteä Isomäen esittämiin ajatuksiin. Kurganin varjoissa pohditaan tätäkin samalla kun pikaisesti kerrataan Isomäen aikaisempien romaanien teemoja.


Maailma on 1800-luvun lopulta muuttunut. Tekniikan voittokulku ei enää ole uskottava sanoma kuten Vernen aikoihin. Tosin nykyisen insinööritaidon saavutukset Vernen esittäminä eivät olisi olleet uskottavia. Isomäen uhkakuvat tuntuvat todellista ja uskottavilta.  



Julkaistu Kaltiossa 2/2015.

Blogeista ainakin Booking it some more ja Kalaksikukko ovat käsitelleet kirjaa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti