Tuoreessa Ajatuksessa 72 on julkaistu Jyväskylässä ja nyttemmin Turussa filosofian professorina toimivan Eerik Lagerspetzin esitelmä Erik Ahlmanista. Lagerspetz on perehtynyt Ahlmanin arkistoihin, joihin kuuluu paljon muistikirjoja, vahakantisia vihkoja. Muistiinpanoista kehittyi artikkeleita ja teoksia, mutta paljon kehitellyistä ajatuksista jäi vain noihin vihkoihin.
Ahlmanin poikavuosina Suomeen suorastaan vyöryi uutta teknologiaa: sähkö, autot, lennätin, puhelin ja niin edelleen. Joukkotuhoaseiden lisäksi Ahlmania askarruttivat uudet sähköiset kommunikaatiovälineet. Niiden myötä ihmisten ei enää välttämättä tarvinnut tavata fyysisesti.
Vuodelle 1914 päivätyssä muistivihkossa on kirjoitus nimeltä "Eräs utopia". Se on jäänyt kesken, mutta katkelmassa on tarkkanäköisiä havaintoja tulevasta kehityksestä. Ahlman hahmottelee esimerkiksi sähköpostin, internetin ja skypen:
Jos kirjallisesti tahdotaan toiselle jotakin toimittaa, tulee nähtävästi tapahtumaan siten että toisessa paikassa naputetaan kirjoituskoneella valmiiksi ja se toistuu toisessa tai että valokuva kirjoituksesta, mahdollisesti kuvasta, sähköisesti siirtyy vastaanottopaikkaan. Näin voidaan asiakirja lähettää paikasta toiseen. Kokouksia ei enää tarvita, sillä kokous on muodostunut sellaisiksi että useiden henkilöiden koneet ovat yhdistetyt toisiinsa.
Kommunikaatiovälineiden kehityksellä oli hyvät puolensa (asiakirjahallinta, kaupan ja tuotannon helpottuminen), mutta myös huonot. Ahlman arveli, että valtio väistämättä ryhtyisi valvomaan ihmisten välisiä keskusteluja. Siitä juontuisi ihmisten yksityiselämän ja myös koko yhteiskunnan tarkka seuranta ja ohjailu. Tietoverkoissa "kaikki olisi niin komplisoitunutta", että koko tuotanto tulisi valtion kontrolliin. Tämä Ahlmanin mielestä johtaisi eräänlaisen sosialismin syntyyn.
Jo vuonna 1914 hän piti rahaa yhtenä sähköisen kommunikoinnin välineenä. Tämä ajatus kulkeutui Ahlmanin Kulttuurin perustekijöihin. Setelirahan muuttuminen sähköisiksi ykkösiksi ja nolliksi on hyvin totta. Laajemmin Ahlman ajatteli, että raha on kielen kaltainen kommunikatiivinen väline.
Viranomaiset seuraavat nyt hyvin laajasti ihmisten keskusteluja tietoverkoissa, vaikkakin vastoin valtioiden lainsäädäntöä. Tämä istuu erinomaisesti Ahlmanin arvojen ja välineiden maailmaan. Pessimistisesti hän ajatteli, että käytössä olevat välineet alkavat ohjata niitä toimia joita helpottamaan ne on kehitetty. Koska emme voi tehdä luotettavia päätelmiä siitä, mitä toiset aikovat tehdä, niin oletamme sitä mitä on mahdollista tehdä. Se voidaan luotettavasti päätellä käytössä olevista välineistä.
Hieman liioittelin alkukappaleessa. Kirja oli yksi vaihtoehto humanistien pakollisissa yleisopinnoissa. Aika moni sen kuitenkin valitsi muiden vaihtoehtojen ollessa työläämpiä.
VastaaPoista