Historianfilosofia
toimittaneet Kari Väyrynen ja Jarmo Pulkkinen
Vastapaino 2015
Siihen nähden miten suosittua historia on, historianfilosofisia kysymyksiä on pohdittu vähän. Filosofian historian ja filosofian suhteeseen verraten historian ja historianfilosofian välillä tehtyä punnintaa on harvakseltaan kirjoitettu auki. Viime vuosikymmeninä tällainen pohdinta on onneksi vilkastunut. Käsitystä siitä, mitä historia on ja miten sitä tulisi tutkia, on avattu keskustelulle käytännön vaatimusten vuoksi. Historiaa kirjoitetaan yhä useammista näkökulmista ja niiden käyttäminen vaatii perusteluja.
Kari Väyrysen ja Jarmo Pulkkisen toimittamassa Historianfilosofiassa käydään läpi tieteenalan kehitystä Hesiodoksesta Michel Foucault'iin. Kaikki alan keskeiset ajattelijat tulevat teoksessa käsitellyiksi reilun kymmenen kirjoittajan artikkeleissa. Tekijät ovat historiantutkimusta tehneitä filosofeja tai teoreettisia kysymyksiä pohtineita historioitsijoita. Teos on käynyt läpi akateemisen vertaisanalyysin ja sille on ilmeistä tilausta yliopistollisena oppikirjana.
Historianfilosofian suuri käänne oli Giambattista Vicon (1668-1744) havainto siitä, että historiankirjoittajan on ”tiedettävä”, annettava käsittelemilleen asioille rationaalinen selitys. Tekijä voi tietää ja päätellä lähteiden avulla, eikä hänen roolinsa ole vain koota muiden tietoja yhteen. Vico, kuten Väyrynen toteaa, on tietoteoreettisine pohdintoineen jäänyt filosofian ja ihmistieteiden kaanonin ulkopuolelle. Mutta historianfilosofiassa hänellä on vakaa paikka.
Historiantutkimuksen ihanteena on 1800-luvulta lähtien ollut objektiivisuus ja tekijän oman panoksen häivyttäminen osana historian kulkua. Historioitsija on kuitenkin myös ajassa elävä ihminen, joka on toimija siinä missä muutkin. Vaatimukset tekijän oman persoonan ja toiminnan huomioimisessa tutkimuksessa on historian ammattilaisten keskuudessa otettu vastaan ristiriitaisesti ja usein hylätty postmodernina hämäränä hömppänä. Tero Anttila ja Mikko Myllykangas kuitenkin huomauttavat, että Foucault'kin piti postmodernia hämäränä. Omien motiivien ja vaikuttimien pohtiminen ei ole koskaan pahasta, vaikka niitä ei tutkimukseen auki kirjoittaisikaan.
Suomalaisessa historianfilosofian kokonaisesityksessä on paikka myös täkäläisille tutkijoille. Historianfilosofian pohdinta on meillä ollut ohutta, mutta keskeiset Arvi Grotenfelt, J.E. Salomaa ja G.H. von Wright esitellään. Heli Rantalan tietolaatikossa käsitellään myös J.V. Snellmania ja Zacharias Topeliusta.
Kaikkiaan Historianfilosofia tarjoaa hyvän katsauksen aiheeseensa. Pitkä historiallinen ajatuskulku saa helppolukuisen ja luontevan esityksen. Teoksen loppuun koottu henkilöhakemisto on ”vain” neljä sivua pitkä, joten tenttiin valmistuvankaan ei tarvitse kauhistua.
Julkaistu Kaltiossa 4/2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti