Olen potenut flunssaa. Sohvalla viihtymistä heikensi huomattavasti televisiosignaalin katoaminen. Nähdäkseen kuvaa piti turvautua digiboksiin tallennettuihin ohjelmiin ja elokuviin. Muutamien vuosien takaa löytyi aikaisemmin katsomatta jäänyt Terry Gilliamin Tideland (Iso-Britannia ja Kanada 2005).
Tideland tarkoittaa vuoroveden paljastamaa merenpohjaa. Olisi se voinut hyvin suomentaa Jättömaaksi, vaikka hieman eri vivahteita sanalla on. Samanlaiseen unohdettuun pohjasakkaan sanoilla usein viitataan.
Elokuva alkaa sitaatilla Lewis Carrollin Liisasta ihmemaassa. Myöhemmin elokuvassa kirjaan palataan usein. Päähenkilö, nuori tyttö Jeliza-Rose (Jodelle Ferland) lukee sitä "huumelomalla" olevalle isälleen (Jeff Bridges). Preerialla oleva kaninkolo on tytön mielikuvituksessa sidoksissa kirjan alkuvaiheisiin.
Elokuvan ihmisten kohtalot ovat malliesimerkkejä siitä millaisiin tarkoituksiin Ihmemaan Liisan kaltaisia tarinoita arkielämässä kehitetään. Elokuvan aluusa Jeliza-Rosen äiti kuolee yliannostukseen ja pakomatka mummolaan, isän kotipaikalle ei pääty hyvin. Isäkin kuolee yliannostukseen, mutta sitä tyttö ei suostu hyväksymään.
Autioituneella maaseudulla tuntuu asuvan vain erikoisia tapauksia, oman onnensa nojaan unohdettuja surkeita kohtaloita. Uusi ihminen saa pienen, muutaman ihmisen yhteisön reagoimaan. Lopputulos on onneton, vaikka Jeliza-Roselle mahdollisesti avautui parempi tulevaisuus.
Gilliamin synkkä ja nuhjuinen fantasia jää pikkunäppäräksi, vaikka se herättääkin tunteita. Erilaiset löyhkät ja haisut tulivat kuvaruudulta sohvalle saakka. Lopussa jäi toivomaan Jeliza-Roselle parempaa tulevaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti