 |
| K. E. Ståhlbergin kuva Korkeasaaren jääkarhusta 1890. Finna |
Lapsena Korkeasaaressa mietitytti ovatkohan eläintarhan aidat asianmukaisia etteivät eläimet pääse karkuun. Esillä olleet eläimet olivat erikoisia, mutta kumman vaisuja ja piiloon vetäytyviä. Toista kertaa en pitänyt tarpeellisena Korkeasaaressa käydä.
Viime viikot olen kartoittanut erilaisia 1900-luvun alussa tapahtuneita onnettomuuksia. Korkeasaaressa tapahtui syyskuussa 1902 onnettomuus. Siitä tuli valtakunnallinen uutinen. Kymmenvuotias poika kiipeli karhulinnan muureilla ja päätyi jääkarhujen kynsiin. Hän kuoli myöhemmin sairaalassa.
Näin Uudenkaupungin Sanomat summasi sattunutta:
Kauhea onnettomuuden tapaus sattui viime lauantaina Korkeasaarella Helsingin lähellä liiallisen uhkarohkeuden takia. Noin klo 7 aikaan oli eräs 9 á 10 vuotias poika, joka oli katselijoiden joukossa jääkarhun häkin luona, kiivennyt aitauksen päälle ja pistänyt kivimuurilta jalkansa ristikon läpi, jolloin yksi karhuista silmänräpäyksessä tarttui jalkaan ja veti pojan mukanaan häkkiin, missä molemmat toisetkin karhut heittäytyivät hänen päällensä ja laajasivat hänet altaaseen. Heittämällä suuri lihakimpale saatiin kaksi karhuista tulemaan häkkiin, jolloin altaan ristikko laskettiin alas. Näin saatiin lopultakin kankien ja airojen avulla poika suojelluksi enemmiltä hyökkäyksiltä ja tunnottomassa tilassa vedettiin hän ristikon läpitse häkistä. Kovia vammoja oli hän saanut päähänsä, vasempaan hartiaansa sekä muihinkin ruumiin osiin. Lapsi vietiin heti kaupunkiin ja kirurgiseen sairaalaan, missä hän sittemmin kuoli klo 11 aikaan illalla.
Poika oli Tuusulan kirkkoherran M. G. Branderin lapsi. (US 9.9.1902)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti