Muoniolainen kalakirjallisuutta kerännyt Ari Savikko on pohtinut näitä kysymyksiä. Yhtenäinen kokoelma kun on enemmän kuin osiensa summa. Hän päätyi perustamaan Suomen kalakirjasto ry:n jonka tehtävänä on vaalia Suomen laajinta kalakirjallisuuskokoelmaa.
Savikko on jo ennen kirjaston perustamista tehnyt enemmän kuin tavallinen bibliofiili. Hän on saanut aikaiseksi kaksiosaisen Suomen kalabibliografian. Tieto olemassaolevista kalakirjoista ja -kirjoituksista on jo tallessa.
Suomen kalakirjastoa esitellään seuraavasti:
Kirjaston ideana on olla avoin kirjasto tutkijoille, keräilijöille ja muille asiasta kiinnostuneille. Kirjastorakennukseen tulee myös majoitus ja työskentelytila, joten kirjastossa voisi työskennellä lyhyitä jaksoja esimerkiksi väitöskirjan tekijä tai pieni työryhmä. Kirjastolle varattu tontti sijaitsee Keimiöniemen kalakenttiä vastapäätä, joten kalastushistoriaa riittää ympäristössäkin. Tarkoitus ei ole museoida kokoelmaa, vaan säilyttää olemassa olevaa tietoa ja jakaa sitä tarvitseville.
Kirjastossa on Suomen kattavin kala-/ kalastusaiheinen julkaisukokoelma. Kokoelma käsittää suomalaista kalakirjallisuutta vuodesta 1730 aina nykyvuosiin asti. Kirjaston erikoisalaa on suomalainen ennen vuotta 1950 ilmestynyt kalakirjallisuus. Tietokannassa on yli 22 000 kirjaa tai kirjoitusta. Mukana on kaikki ne ammattilehtien lehtiartikkelit jotka ovat ilmestyneet ennen vuotta 1940. Tietokantaa päivitetään siten että vuoteen 2017 mennessä siinä on kaikki ennen 1950 julkaistut artikkelit. Lisäksi kokoelmaan kuuluu myös uudemmat, lähes kaikki aina 2000- luvulle asti ilmestyneet suomalaiset kalakirjat ja lehdet. Näitäkin päivitetään tietokantaan koko ajan.
Tässä kirjojen tarkoitus on ymmärretty oikein. Kirjan tehtävä on nimenomaan välittää tietoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti