Useissa medioissa on kerrottu ruotsalaisesta numerosta, johon soittamalla pääsee juttelemaan satunnaisen ruotsalaisen kanssa. Matkailuviranomaisten lanseeraama palvelu on ollut suosittu, siihen on soitettu jo 170 maasta. Vastaajana on ollut muun muassa pääministeri Stefan Löfven.
Numeron idea on kuitenkin jäänyt epäselväksi. Asia selviää numeron nettisivuilta. Numerolla juhlistetaan Ruotsissa 1766 säädettyä painovapauslakia, jota pidetään maailman ensimmäisenä vapaan julkisuuden takaavana lakina. Offentlighetsprincipen eli julkisuusperiaate takasi mahdollisuuden tutustua kaikkiin valtion asiakirjoihin ellei erikseen ollut jotakin perusteltua syytä salata niitä. Vaikka Yhdysvalloissa puhutaankin paljon sananvapaudesta ja sen loukkaamattomuudesta, niin vastaava laki siellä säädettiin 1966 ja laajemmassa muodossa 1974.
Painovapauslaki oli yksi Alavetelin kappalaisen Anders Chydeniuksen aikaansaannoksia. Hän kuului vuosien 1765-66 valtiopäivillä julkisuutta pohtineeseen valiokuntaan ja onnistui pääsemään siinä keskeiseen asemaan. Chydenius kirjoitti valiokunnan mietinnön, jonka perusteella laki säädettiin. Politiikassa harvoin on yksilösuorituksia. Ruotsissa keskeinen painovapauden puolustaja oli 1730-luvulta lähtien Anders Nordencrantz. Chydenius piti häntä yhtenä oppi-isistään.
Suomalaiset siis voivat ottaa osansa kunniasta. Ja tulihan laki voimaan täälläkin yhtälailla. Unescon lehdistönvapauden päivän konferenssi pidetään tänä merkkivuonna Helsingissä 3. toukokuuta.
Laki kumottiin jo kuuden vuoden kuluttua. Mutta se oli ehtinyt jo määritellä, että asioiden julkisuus on normaalitila ja salailu poikkeus.
Ruotsalainen numero on konkreettinen osoitus julkisuusperiaatteesta. Voit soittaa satunnaiselle ruotsalaiselle ja kysellä kuulumisia -- eikä sitä pidetä mitenkään loukkaavana tai erikoisena.
* The World’s First Freedom of Information Act - Anders Chydenius’ Legacy Today
* Painovapaus 250 vuotta
Painovapauslain uudistukset (valtion asiakirjojen julkisuus, ennakkosensuurin poisto) ja oikeus kysellä satunnaisen ruotsalaisen kuulumisia on rinnastuksena lievästi sanottuna outo. Eihän valtion asiat ole sama asia kuin jonkun tavallisen ruotsalaisen yksityisasiat?
VastaaPoistaTai ehkäpä tarkoituksena on korostaa sitä että ruotsalaiset saavat kommunikoida keskenään vapaasti?
Tempaus sinällään on hauska, mutta paremmin olisi sopinut juhlistaa jotain suoremmin telefooneihin liittyvää.
Minusta yhteys oli ihan selkeä. Sellainen valtio kuin sen kansa. Jos kansalaisilla ei lähtökohtaisesti ole mitään salattavaa, niin miksi valtiolla pitäisi olla?
VastaaPoistaOikeus yksityisyyteen on perustuvanlaatuinen kansalaisoikeus. Vain Pohjois-Koreassa tai entisessä Itä-Saksassa kansalla ei saa olla mitään salattavaa (ja vastineeksi kansa ei tiedä valtiosta mitään). Onko täällä valtio samanlainen kuin kansa? Kansan ja valtion ykseydestä sopertaminen on eräänlaista proto-totalitarismia: kaikki mitä valtio tekee on kansan eduksi koska kansa on valtio, joten "valtiota" ei tietenkään tarvitse pitää vastuussa. (Huomaa sana "valtio", vaikka tosiasiassahan kyse on yksittäisistä päättäjistä ja virkamiehistä ja muista sellaisista hallinnon prosesseista vastuussa olevista henkilöistä, joiden henkilökohtainen vastuu tämmöisessä kielenkäytössä kivasti katoaa.)
VastaaPoistaSe, ettei mitään pidetä salattavana, ei ole yleinen itseisarvo. On tarpeellista, että valtion asiakirjat ovat kansalaisen käytössä ja tutkittavissa, mikäli tähän ei ole jotain perusteltua estettä (ja se että saattaisi paljastua päättäjille jotain kiusallista, ei ole sellainen este; sen sijaan jos papereissa on tavallisen ihmisen yksityisasioita, se vuorostaan on). Mutta onko tarpeellista ettei tavallisella kansalaisella ole mitään salattavaa?
Olennainen ero on siinä, että kun viranomainen tekee päätöksen, valtiovalta käyttää valtaa kansalaiseen nähden; naapurini ei käytä minuun sen kummempaa valtaa. Toki hän saa kutsua minut vaikkapa pullakahville ja esitellä kotiaan jos se häntä huvittaa, mutta toisaalta hänellä on täysi oikeus myös jättää kutsumatta, jos nyt esimerkiksi vaikka matot on pesemättä ja tiskit altaassa. Tai mistä minä tiedän, kuka minä olen sitä ihmettelemään mitä ja miksi naapurini elämästään minulle haluaa paljastaa. Ja tavallisen ihmisen salaisuudet eivät luultavasti ole kovin kiinnostavia, mutta jos kunnan virkamies järjestelee kaavoitusasioita sopivasti erään rakennusfirman kannalta kun yhteisistä asioista päätetään, tämähän on yleisessä intressissä tietää.
Millaisessa maailmassa elämme, jos pidettäisiin omituisena sitä että yksityisihminen ei kerro kaikkea elämästään valtiolle tai toisille kansalaisille? Emme ainakaan vapaassa: siihenhän kuuluu oikeus nykyisen valtion ja yhteiskunnan kanssa ristiriitaiseen toisinajatteluun. Luulen että ruotsalaisetkin sulkevat oven käydessään vessassa.
Yksityisyyden suoja on oikeastaan vasta toisen maailmansodan jälkeinen asia. Ja ajatus valtiosta kansalaisen vihollisena on perin amerikkalaisen tradition mukainen.
VastaaPoistaChydeniuksen ajattelussa painovapauteen kuului kaksi olennaista seikkaa. Jos annetaan oikeus julkaista lehtiä ja kirjoja ilman, että niitä tarkastettiin etukäteen, niin kirjoittajalle piti antaa oikeus saada tietoa. Ennakkosensuurin poisto tarkoitti myös sitä, että kirjoittajalla oli velvollisuus itse tehdä sensorin työ. Siksi tarvittiin julkisuusperiaatetta, valtion ja viranomaisten asiakirjojen pääsääntöistä julkisuutta. Kunnianloukkaussyytteen välttääkseen oli hyvä kysyä asianomaiselta miten hän kyseessä olevan asian selitti tai perusteli. Jos kirjoittaja ei muuta voinut todistaa, niin hänen kirjoituksessaan tuli tyytyä kysyttäessä kerrottuun. Toisaalta kansalaisen kannatti kertoa toiselle kansalaiselle asiansa oikein jos hän tiesi asioiden oikean laidan paljastuvan esimerkiksi tuomioistuimen vahvistamista omaisuustiedoista. Olihan esimerkiksi liiketoimille vahingollista saada yhteisön silmissä valehtelijan maine.
Vuoden 1766 painovapauslaki ei koskenut uskonnollista kirjallisuutta. Vaikka keskeiset uskonkappaleet, Raamattu ja Katekismus, olivat kaikkien luettavissa, niin ei luotettu kaikkien kykyyn ymmärtää pyhiä tekstejä oikein. Maallisissa asioissa luottamus kuitenkin annettiin.