Jouko Turkan välityöt

Kuva Hikipediasta

Uutinen teatteriohjaaja Jouko Turkan kuolemasta on saanut monet sosiaalisessa mediassa muistelemaan edesmennyttä ja hänen töitään. Turkka oli kaiken kansan seuraama ja tuntema mies viimeistään 1980-luvulta lähtien. Taidepiireissä hänet muistetaan vähintään 1970-luvun Joensuun kaudesta lähtien.

Useille Turkka oli tuttu televisiosta, julkisuudesta ja kirjoista. Aiheita (1982) on jäänyt itsellekin elävästi mieleen.

Kuolinuutisen kuullessani luin juuri Ville Hännisen tuoretta teosta Keskipäivän miehet (Art house 2016). Teoksessa mainitaan Jouko Turkka kerran. Hänninen selvitellessään ”väliteoksen” merkitystä mainitsee Turkan kaikkien kirjojen olleen väliteoksia suhteessa hänen uraansa teatteriohjaajana ja -käsikirjoittajana. Silti Aiheita, Selvitys oikeuskanslerille (1984) ja Häpeä (1994) muistetaan edelleen.

Näytelmiä ei niinkään. ”Näytelmät ovat unohtuneet omaan aikaansa”, kirjoittaa Hänninen.

Näytelmä on ainutkertainen. Esitys on ohjaajan, näyttelijöiden ja paikalla olleen yleisön yhteinen kokemus. Sitä voi yrittää taltioida, mutta aina jotakin jää pois.

1500-luvulla kokoontui joukko aikansa arvovaltaisia kulttuuri-ihmisiä. He halusivat elvyttää antiikin näytelmäperinteen uudelleen. He tutkivat tarkasti jäljelle jääneet todisteet kaukaisen menneen tragedioista ja tulivat luoneeksi kokonaan uuden taidemuodon, oopperan. Nykyisin ollaan vahvasti sitä mieltä, että antiikin tragedioilla ja oopperalla ei ole juurikaan yhteistä.

Turkan päätyöt ovat siis osallistujien muistoissa. Meille osallistumattomille on enää tarjolla väkeviä välitöitä.