Coo-ee

Robert Leighton (1859-1934) oli elinaikanaan suosittu poikien seikkailukirjojen tekijä. Maine ei ole kantanut 2000-luvulle, sillä kirjailija Leightonista ei ole edes mainintaa englanninkielisessä Wikipediassa. Hän kirjoitti kymmenkunta teosta, joista suurin osa on saatavilla alkukielellä Project Gutenbergin sivuilta. Suuria lukijamääriä ne eivät ole keränneet. Teokset ovat kuitekin tutustumisen arvoisia seikkailujen ystäville.

Leightonin tuotannosta taannoin valikoitui suomennettavaksi teos Etelämereltä. Tyynenmeren kaukaisten ja huonosti tunnettujen saarten elämään tutustui partiopoika apureineen. Coo-ee jäi ainoaksi kirjailijan suomennetuksi teokseksi.

Coo-ee käännettiin suomeksi kaksi kertaa. Ensimmäinen suomennos ilmestyi Mikkelissä julkaistussa lyhytikäisessä Vivutar-lehdessä 2/1912. Lehdessä ei tarinoiden suomentajia kerrottu, he ovat jääneet tuntemattomiksi. Vivuttaresta vastasi mikkeliläinen kirjapainonjohtaja Victor Taipale.

Uuden suomennoksen Coo-eesta teki Uuno Salander. Sen julkaisi Kustannusosakeyhtiö Ahjo vuonna 1920. Teos sai nimekseen Coo-Ee - seikkailukertomus Etelämeren saarilta. Vuonna 1933 sama suomennos julkaistiin WSOY:n koulukirjastossa nimellä Valtameren aarre. Kirja oli peräti 115. osa tuota kirjasarjaa.

Vaikka teos katsottiin 1930-luvulla koululaisille sopivaksi lukemistoksi, niin nykyisin lukijalle pitää antaa varoitus vanhoista asenteista. Maailma on muuttunut.

Salomonsaarelaisten asenne länsimaisia ihmisiä kohtaan on ymmärrettävä. Lähetyssaarnaajat ja britit “sivistivät” saarelaisia ankaralla kädellä. Kirjan tapahtuma-aikoihin saarilta vietiin 30 000 asukasta orjiksi Fidzin ja Australian sokeriruokoviljelmille.

Eristyneillä valtameren saarilla luonto on kehittynyt omaan, biologeja edelleen kiinnostavaan suuntaan. Nyttemmin erikoista faunaa ja floraa on voitu tutkia rauhallisemmissa merkeissä.



* Lue Jatkokertomuksissa
* Tilaa kirja lulu.comista