Viikolla Matti Apunen kirjoitti ilkeästi Barack Obaman presidenttiajasta ja hänen saamastaan Nobel-palkinnosta. Tänään Hesarin Sunnuntai-sivulla palattiin vielä aiheeseen. Obaman vuonna 2009 heti presidenttiyden alussa saamaa Nobelin rauhanpalkintoa on arvostelu ja ihmetelty paljon. Mitä ne norjalaiset palkinnonjakajat oikein ajattelivat?
Barack Obaman suurin ansio rauhanpalkintoon oli läsnäolo. Sillä on merkitystä millainen ihminen on maailman ykkössuurvallan johtaja.
George Bush nuorempi ei herättänyt luottamusta ja uskoa parempaan maailmaan, päinvastoin hänen aloittamansa sota terrorismia vastaan lisäsi kansainvälisten kriisien ja konfliktien uhkaa. Kun Obama tuli presidentiksi, usko ja luottamus rauhallisempaan kehitykseen levisi kaikkialle maailmaan.
Obaman rauhoittava vaikutus on nähtävissä myös nyt, kun hän on jättämässä viran. Hyvin laajasti on arvioitu, että seuraaja Donald J. Trump lisää epävarmuutta kansainvälisessä politiikassa. Arvaamaton ja traditiot hylkäävä presidentti on jo ennen virkaan astumistaan lisännyt sodan uhkaa Etelä-Kiinan merellä.
Siis pelkkä läsnäolo voi olla "rauhan edistämistä", jota Alfred Nobel palkittavalta testamentissaan edellytti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti