torstai 16. helmikuuta 2017

Lainattua, osa 3


Kolmas Vähälevikkisen kirjallisuuden lainausviikkojen kasa.

Facebookissa kyseltiin miten kirjastossa tunnistaa vähälevikkisen kirjallisuuden? Ne ovat siistejä, oli yksinkertaisin vastaus. Jos tuota pitää mittarina, Olli-Pekka Tennilän Ontto harmaa (Poesia 2016) ei ole vähälevikkistä runoutta. Oulun pääkirjaston kappale on jo kulunut ja luettu, ja sen välissä oli aikaisemman lainaajan eräpäivälappu. Merkintöjäkin kirjaan oli tehty: kaksi pientä rastia lyijykynällä.

Etäisyyden kääntyessä syvyydeksi
maailma alkaa ammottaa. Matka kotoa kirjastolle
merkitsee valtameren syvyyttä.

* * *

Mutta happi uupuu, maan rajapinta. Unohduksen sumu.

Rastien perusteella aikaisempi lainaaja oli otettu näistä sanoista.



Juri Nummelin on toimittanut paljon ja monenlaista. Yksi toimitus on Larin-Kyöstin eroottinen novelli Ilotyttö (turbator 2015) vuodelta 1919. Jallun tai Kallen kaltaista tarinaa ei kannatta odottaa, pikemminkin on kyse pienestä moraliteetistä.


Eila Kostamon Kadonnut sulhanen (Sanasato 2016) on kolmen novellin kokoelma. Oikeastaan kyseessä on kertomustrilogia, jossa isotädin kohtaloa valotetaan kolmesta eri näkökulmasta.


Kirjoituskokoelma on myös Jan Blomstedtin suomentama Denis Diderotin (1713-1784) Tämä ei ole tarina (ntamo P&C 2015). Oikeastaan nimi olisi voinut olla Diderot ja naiset, pohtii suomentaja Blomstedt, "koska jokaisessa tarinassa (jos ne ovat tarinoita) huomion kohteeksi joutuu nainen". Jos naisen piti 1700-luvulla vaieta seurakunnassa, niin salongissa hänen ääntään kuultiin.


Ojämliga Finland!
Se bara på pissoarerna
hur de sitter på väggarna.

runoilee Lars Huldén kokoelmassa Himmelshögt och vattentätt (schildts 2007).


Eteläamerikkalainen kirjallisuus on aina vedonnut minuun. Maanosan runouteen Pablo Nerudaa lukuunottamatta on Suomessa päästy harvemmin tutustumaan. Jukka Koskelaisen suomentama venezuelalaisen Rafael Cadenasin Ilman aikomusta osua (ntamo 2016) tarjoaa mahdollisuuden. Heti kirjaa avatessa silmiin sattui "Olennainen ei kuulu mihinkään aikakauteen." Tämä oli yksi vuonna 1973 tehdyistä merkinnöistä.



* Edellinen osa


1 kommentti:

  1. Ihmisten kirjaston kirjoihin tekemät merkinnät ovat kiinnostaneet minua laajemminkin. Kokosin niistä kirjan: Esteettinen elämys voidaan jättää sivuun.

    Ei taida teosta olla muualla kuin Turussa kunnankirjastoissa lainattavissa.

    VastaaPoista