Ylen Uutisissa eilen kerrottiin, että nykyisin konservoidunkin moottoriajoneuvon voi saada museoautorekisteriin. Muutos on tehty jo 2011, mutta osin alan asenteista johtuen siitä ei ole suurta meteliä pidetty. Pääsääntöisesti edelleen suositaan tehtaalta tullutta alkuperäisasua, entistettyä museoajoneuvoa.
Museologian professorri Janne Vilkuna kirjoitti jo 1990-luvulla konservoitujen ajoneuvojen puolesta. Esimerkkinä hän käytti kustomoitua ja uudelleen maalattua moottoripyörää. Vähissä varoissa olevilla parikymppisillä miehillä oli ja on edelleen tapana muokata jostakin vanhasta rungosta muodinmukainen ajopeli osia melkoisen paljon uusia osia käyttäen. Lopputulos silataan vielä räväkillä koristemaalauksilla.
Suuret muutokset kokenutta pyörää ei vanhojen sääntöjen mukaan saanut museoajoneuvorekisteriin, vaikka muutoksistakin olisi kulunut useita vuosikymmeniä. Saman kohtelun saivat rantakirput ja muut kesäajopelit. Vilkunan mielestä tällaiset nuorisokulttuurin tuotteet voisi museoida sellaisinaan, konservoituina.
Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto SAHK, joka ohjaa museoajoneuvorekisteröintejä, ei edelleenkään lämpene sille, että viisikymppiset ukot alkaisivat museorekisteröidä nuoruuden tuotoksiaan. Liitto suosittelee konservoinnin ikärajaksi viittäkymmentä vuotta. Ylen Uutisessa haastateltu Clas Palmberg esittelikin vanhoja konservointikohteita.
Konservoinnilla säilytetään paljon ajoneuvon tarinasta ja sen käyttäjien kokemuksista. Ja kuten Palmberg muistuttaa, konservoidun menopelin voi aina entistää alkuperäiseen asuun, mutta poistettuja ajan ja tapahtumien jälkiä ei millään saa takaisin.
* Museoajoneuvo. SAHK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti