Heimoon kuuluva

– Kuka pudotettiin? Kysyi Elina ääntään korottaen. Mummo ei vastannut, joten tyttö koputti oveen uudelleen ja toisti kysymyksensä.

– Tämä on uusinta, vastasi mummo sänkynsä pohjalta. – Vai tarkoititko tätä naapuripetiä? Niemisen rouva lähti jo pari päivää sitten, uutta huonetoveria en ole vielä saanut.

Elina siirsi tuolin mummon sängynpäästä kapeaan vuoteiden väliin. Hän istui ja otti mummon käsivarresta kiinni.

– Että sellainen viikko. Onko ollut kovin yksinäistä?

– Jaa-a, miten sen ottaa.

Elina katsahtaa televisioon ja näkee, että Selviytyjissä ollaan vasta kirjoittamassa äänestyslappuja.

– Ai, eihän vielä ole ketään pudotettu.

– Rupertin äänestivät pois.

– Niinkö kävi?

– Niin.

Puhe hiljeni hetkeksi. Useimpiin lappuihin tosiaan tuli Rupertin nimi.

– Tuliko tämä eilen illalla?

– Eihän me illalla näitä katsota, nukutaan jo. On siitä useampi vuosi kun tämä viimeksi päivällä tuli.

– Ja silti mummo muistaa?

Elina ei voinut olla ihmettelemättä. Mummo on näyttänyt viimeiset kymmenen vuotta pian pois kuihtuvalta ja tämän maailman menoista mitään välittämättömältä.

– Mummolla on hyvä muisti.

– Tiedä siitä.

– En minä muistaisi vuoden takaisia tosi-tv-tähtiä.

Television pauhu täytti taas huoneen. Raollaan olevan WC:n oven takaa kuului kohta rikki menevän sähkölampun särinä. Tuuli heilutti verhoja, ulkoa puhalsi lämpimän elokuisen iltapäivän henkäys.

– No niin, harjoitukset alkavat kohta. Minä tulen taas viikon päästä. Tarvitseeko tuoda jotakin?

– Ei kai sitä. Pääasia, että sinä tulet.

– Heipat sitten.

– Hei, hei.

Koko päivän mummo oli puristanut käsissään Elinalle varaamaa lahjaa, voimistelunauhaa.

– Taas tämä unohtui. No, ensi viikolla sitten.




Tämä oli Erkka Mykkäsen harjoituksen mukaan kirjoitettu.