perjantai 14. heinäkuuta 2017

Syyttömyysolettama


Erään historianfilosofisen katsantokannan mukaan historian kulku on väistämättä ympyrä- tai ainakin spiraalimaista liikettä, koska pojat välttäessään isiensä virheitä tulevat tehneeksi samat virheet kuin isoisänsä.

Ajatus muistui taas mieleeni, kun kuulin hallituksen aikeista muuttaa liikenteen sakotusta.

Suomen kuorma-autoliikenteen historiassa kerrotaan, että kuntien virkamiehillä taannoin oli laajat sakotusoikeudet. Kirjoittaja Olli Blomberg käyttää paljon tilaa kertoessaan eräästä sattumuksesta 1950-luvulta, jolloin kesämökilleen matkalla ollut Helsingin kaupungin eläkkeellä ollut ylipormestari oli suivaantunut edellään ajavaan kuorma-autoon.

Entisen virkansa suomin valtuuksin ylipormestari oli rapsauttanut sakot edellään törttöilevälle kuskille.

Asiaa pohdittiin sittemmin käräjillä. Oikeus laittoi ylipormestarin kuriin: ei hän enää eläkeläisenä voi liikennepoliisina toimia. Tuomaria ja lautamiehiä ei hellyttänyt ylipormestarin puolison todistus, jonka mukaan hänen miehensä "jatkuvasti" sakotti väärin ajavia helsinkiläisiä, eikä niistä sakoista kertaakaan olla käräjille jouduttu.

Kuljettajan, kuorma-autoliiton ja Blombergin tyrmistykseksi oikeus piti kuitenkin ylipormestarin antamat sakot voimassa, vaikka yritettiin todistella ettei kuorma-auto kykene ylämäessä väitettyä ajonopeutta edes saavuttamaan.

Vuonna 2008 yritettiin sakotusoikeutta laajentaa takaisin poliisia laajemmalle virkakunnalle. Nyt poliisien työtä yritetään helpottaa siten, että kiistatilanteessa liikennerikkomuksen todistustaakka olisi liikennevirhemaksun saajalla eikä syyttäjällä. Tämä siis sotii koko oikeuslaitoksen perusperiaatetta vastaan, jonka mukaan jokainen on syytön kunnes toisin todistetaan.

Tuomariliitto on aiheesta parahtanut aikeesta. Oikeusvaltioon ei taida missään muodossa sopia liiketalouden ajatus, että pienennetään kuluja ja nostetaan hintoja (sakkoja).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti