Juri Joensuu
Vuoden 1965 mania? Suomalaisen kirjallisuuden hullu vuosi
Poesia-vihko #6
Poesia 2016
Lukion kirjallisuuden viimeisellä kurssilla käsiteltiin tulevaisuutta. Tuolloin, 1980-luvun puolivälissä, lehtori nosti erityisesti esille Karri Kokon runokokoelman Uno Boy (WSOY 1982) kertoen runouden tulevaisuudessa laajemmin siirtyvän samaan kokeelliseen suuntaan. Teos ei kuitenkaan 1980- tai 1990-luvun mittaan tuntunut saavan seuraajia. Ei Kokon eikä kenenkään muunkaan kirjoittamana. Toki Kari Aronpurolta ilmestyi säännöllisesti kirjoja, mutta hän oli aloittanut uransa jo vuonna 1964 (Peltiset enkelit, Kirjayhtymä) ja jatkoi omalla linjallaan.
Aronpuron runoilijan uran alkuun liittyi kokonainen kokeellisen kirjallisuuden buumi. Yleensä julkaistuista kirjoista mainitaan Pentti Saarikosken On muistojemme lehdet kuolleet (Otava 1964) ja ilmiöstä puhutaan osana 1960-luvun murrosta. Kerätessään tuota kirjallisuutta Juri Joensuu kuitenkin huomasi, ettei voi puhua koko 1960-lukua koskettaneesta ilmiöstä. Julkaisut sijoittuvat melko tarkkarajaisesti vuoteen 1965 ja sitä ympäröiviin vuosiin. 1964-1966 ilmestyi noin kolmekymmentä kokeelliseksi laskettavaa kirjaa. Noihin kuuluvat muun muassa Osmo Jokisen Nollapiste, Väinö Kirstinän Luonnollinen tanssi ja Timo K. Mukan Täältä jostakin.
Kokeellisuuden ytimessä oli kollaasi, erityisesti tekstikollaasi. Saarikosken Mitä tapahtuu todella? teoksesta ammentanut Henrik Alceniuksen Mitä tämä on (1964) sai aikalaisilta myönteisen vastaanoton vaikka lainattu tulkitsi omista sanoistaan rakennetun irrationaalisen maailman. Joensuu poistaa teksteistä muotoilut ja asettaa ne rinnakkain. Enää ei voi erottaa kumpi on kumpi. Kokeellisissa teoksissa tarkasteltiin lisäksi kirjaa muotona ja luotiin abstraktioita. Löydettyjen tekstien hyödyntäminen levisi myös äänilevyteollisuuteen kun M. A. Numminen julkaisi kaksi singleä vuonna 1966.
Suomalaisella ilmiöllä on kansainvälinen tausta, mutta täällä kokeileminen oli huomattavasti pienimuotoisempaa ja epäsystemaattista. Esimerkiksi Ryhmä 65:n hahmottelema korttipakkamuotoinen romaani oli maailmalla toteutettu useampaan kertaan (suomeksi julkaistuja ovat esimerkiksi Vladimir Nabokovin Kalvas hehku ja Julio Cortázarin Ruutuhyppelyä).
”Tutkittava ilmiö ja sen aineisto järjestyy kuin itsestään lyhyen ja poikkeuksellisen ajanjakson sisälle”, kirjoittaa Joensuu. Tätä 30-sivuista Poesia-vihkoa voisi luonnehtia aineiston esitteleväksi tutkimussuunnitelmaksi. Sen julkaisemista puoltaa erityisesti jo kokeellisen kirjallisuuden kokoamisen tuoma uusi tieto lyhyen ajan poikkeuksellisuudesta. Muuten kokeellisuus on Suomessa ennen 2000-lukua jäänyt yksittäisiksi teoksiksi, kuten Kokon Uno Boyn julkaisemiseksi 1982. Jatkossa ilmiö on tarkoitus sitoa ajalliseen taustaansa.
Julkaistu aikaisemmin Kaltiossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti