Kirjan kirjavat kasvot

Ville Hänninen
Kirjan kasvot - sata vuotta suomalaisia kirjankansia
SKS 2017

Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on innostanut moniin listauksiin kuluneen sadan vuoden ajalta. Esimerkiksi suomalaista designia on esitelty eri maissa Suomen Viron-instituutin kokoamien sadan esineen avulla ja joulukuussa Oulun taidemuseossa nähdään sivu sarjakuvaa jokaisesta Suomen historian vuodesta sadan sarjakuvatekijän toteuttamana. Samalla idealla toimii Ville Hännisen Kirjan kasvot (SKS 2017).

Hänninen on valinnut jokaiselta itsenäisyyden vuodelta yhden kirjan, jolla on edustava kansi. Teokseen tarttuvaa tervehtii ensimmäisen Björn Landströmin Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen uusintapainokseen vuonna 1974 tekemät ikonisiksi muodostuneet kasvot. Landström oli tehnyt samaan teokseen kannet aikaisemminkin, mutta uudistettu, suoraan lukijaan porautuvat kasvot ovat tehneet suomalaisiin lähtemättömän vaikutuksen. Varhempaa sivuprofiilia harvempi muistaa.

Ensimmäisiä vuosikymmeniä lukuunottamatta lähes kaikki herättävät jonkinlaisen muiston, jos ei lukukokemuksesta, niin ainakin kirjakaupassa, antikvariaatissa tai kirjastossa käynnistä. Hännisen valinnat nostavat esiin oleellisen suomalaisesta kirjankansitaiteesta. Esittelyissään tekijä usein joutuu kertomaan enemmän kirjasta ja sen merkityksestä kuin kansitaiteesta ja -taiteilijasta. Esimerkiksi Mitä, Missä, Milloin -kirjasarjan tutun kannen suunnittelijaa ei tunneta. Samalla kannella on kuitenkin vuodesta 1950 lähtien myyty valtava määrä painotuotteita.

Kansitaide on harvemmin kestänyt sukupolvelta toiselle. Uusintapainoksiin on usein teetetty uudet, paremmin ostavaa yleisöä puhuttelevat kannet. Poikkeus vahvistaa säännön. Suomen ikonisin kirjankansi on Martti Mykkäsen Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen tekemä on kestänyt katseiden kulutusta jo vuodesta 1954.

Kirjaa selaillessa törmää erilaisiin kansimuoteihin ja tekstit valottavat tekijöitä niiden takaa. Kasarimuotia edusti etenkin poptaiteilija Markus Heikkerö, jonka kansista Hänninen on teokseensa valinnut Paul Austerin Lukittuun huoneeseen tehdyn. Heikkerön töiltä ei noina aikoina voinut välttyä. Hän suunnitteli myös levyjen kansia ja julisteita, ja jopa Dingon logon.

Kirjan kasvot tarjoaa sadan vuoden matkan suomalaiseen kansitaiteeseen. Julkaistavien kirjojen koko kirjo on edustettuna tietosanakirjoista sarjakuviin. Hänninen antaa monen tutun kannen tekijälle nimen ja samalla arvioi erilaisia tyylivirtauksia. Kirjan rakenne painottaa ikonisimmiksi kasvaneiden kansien merkitystä, mutta tekstissä muistetaan mainita koko joukko muitakin. Kansitaiteessa on setvimistä vielä tämän teoksen jälkeenkin. Kirjan kasvot tarjoaa perusoppimäärän aiheeseen.



Aikaisemmin Kirjan kasvoja on käsitellyt Hannele Salminen.