Vuoden 1990 tienoilla juttelin baarissa toisen nuoren miehen kanssa. Kun hän kuuli, että opiskelen filosofiaa, niin hän varovaisesti tiedusteli tiedänkö Ayn Randia. Nimi oli tuolloin tuiki tuntematon, ja keskustelussa paljastuikin, että kyseessä oli paremminkin romaanikirjailija. Atlas Shrugged oli tehnyt keskustelukumppaniin suuren vaikutuksen.
Kuvailun perusteella Rand tuntui enemmän skifikirjailijalta kuin filosofilta. Opiskelukavereissa oli useampia, jotka olivat ihastuneet suuresti Ursula Le Guinin Osattomien planeettaan ja hänen muihin teoksiinsa, mutta eivät he Le Guinia filosofiksi nostaneet vaikka romaanien sisältö tarjosi monenlaista omien toiveyhteiskuntien pohjaksi.
Venäläissyntyisen Randin (1905-1982) ajatuksiin olen sittemmin tarkemmin perehtynyt. Rand (syntyjään Alisa Rosenbaum, Ayn Rand oli 1924 Leningradissa valittu taiteilijanimi. Ayn tulee muuten suomalaisesta Ainosta) suoritti tutkinnon vallankumouksen kaikille avaamassa yliopistossa ja siihen päälle vuoden verran elokuvataidetta. Nuoresta Neuvostoliitosta lähti 1925 jonkin verran taiteilijoita tutustumaan Yhdysvaltoihin, ja Rand oli yksi viisumin saaneista. Toisin kuin Majakovski ja useimmat muut Rand ei palannut Neuvostoliittoon. Hän lähti Hollywoodiin, jossa moguli DeMille pestasi hänet käsikirjoittajaksi.
Pääteos Atlas Shrugged ilmestyi 1957. Se on juuri suomennettu Björn Wahlroosin taloudellisella avustuksella, kustantajana on Minerva. Jättimäisen pitkän kirjan asetelmat sopivat vaikkapa soteuudistusta tekevään Suomeen. Älykkäät ihmiset, kuten Juha Sipilä, yrittävät parhaan taitonsa mukaan uudistaa yhteiskuntaa, mutta ahneet kapitalistit vetävät välistä ja Sipilälle jää luu kouraan. Sipilä jättää kaupungit ja lähtee etsimään uutta alkua maaseudulta. Eräästä syrjäisestä laaksosta löytyykin yhteisö, jonka asukkaista suuri osa on kokenut saman kuin Sipilä. Hän jää sinne omiensa joukkoon. Väki yhteisössä lisääntyy päivä päivältä.
Kun pörriäiskapitalistit ovat parissa vuodessa saaneet maan talouden täydellisen sekaisin, aletaan ihmetellä minne Sipilä ja muut viisaat ja valistuneet ihmiset ovat yhteiskunnasta kadonneet. Heidät löydetään salaisesta laaksostaan ja pyydetään takaisin johtamaan maata. Valtio kaverikapitalistisine poliitikkoineen ja viranhaltijoineen lakkautetaan ja kaikki annetaan älykkäiden ja omasta edustaan tinkivien sipilöiden järjestettäväksi. Vapaa kapitalismi pääsee täyteen kukkaansa ja ihmiset ovat onnellisia.
Jossakin mielessä Randin luoma maailma tuntuu pastissilta keskusteluista, joissa sosialismin epäonnistumista pidetään Stalinin syynä. Kuten sosialismi, ei kapitalismikaan voi toimia onnistuneesti yhdessä tai muutamassa valtiossa, sama järjestelmä pitäisi olla kaikkialla maailmassa. Trotskin olisi pitänyt saada jatkaa maailmanvallankumousta...
Jos tällaisen ajattelun filosofiseen puoleen haluaa tutustua, niin suosittelen Karl Popperin Avointa yhteiskuntaa ja sen vihollisia (Otava 1974). Siinä jotenkin konkreettisemmin tartutaan yhteiskunnan eri toimijoiden välisiin suhteisiin ja niiden rajojen kunnioittamiseen. Sitä taisin kapakkatuttavallekin ehdottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti