Emme voi kylliksi kummeksua

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa pohdittiin, että kansakuntamme alitajunta tulkitsee näinä aikoina kaiken alkuvuoden 1918 tapahtumien kautta. Jotta en olisi tiedostamattomien voimien vallassa, niin ajattelin arkistoista tarkistaa asioita.

Digitaaliarkiston Valtiorikosylioikeuden asiakirjoista voi hakea tuomion saaneita sukunimellä. Armoa on anonut kolme samalla sukunimellä kulkenutta miestä. Kaksi heistä, Kalle ja August, molemmat syntyisin Pielavedeltä, on samaa sukua.

Kalle sai viiden ja August neljän vuoden tuomion avustamisesta valtiopetokseen. August työskenteli keväällä 1918 VR:n konepajalla Helsingissä. Punaisen hallinnon aikana oli konepajan päällikön apulainen tai ylivalvoja, joka tapauksessa jonkinlaisessa esimiesasemassa. Siitä rapsahti neljä vuotta kuritushuonetta.

Kallen tapaus oli monimutkaisempi. Löytynmäen työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja Pielaveden sos. dem. kunnallisjärjestön hallituksen jäsenenä hän pyrki pitämään kotikuntansa sotatoimien ulkopuolella. Pielavedelle ei perustettu punakaartia, ja sos. dem. kunnallisjärjestö yritti estää myös suojeluskunnan perustamisen. Jo joulukuussa 1917 suojeluskuntalaiset ja demarit kirjelmöivät aseistautumisen tarpeesta, näitä kirjeitä on käytetty todisteena Kalle Valtaa vastaan ja ne löytyvät hänen asiakirjoistaan.

Ensimmäisessä kirjeessä vedottiin suojeluskuntaan, ettei se aseistautuisi. Näin voitaisi välttää vastakkaisasettelu, sos.dem. kunnallisjärjestön ei sitten tarvitsisi perustaa punakaartia "vastapainoksi" ja anarkia Pielavedellä voitaisi välttää.

Suojeluskunta ei vastauksessaan suostu ymmärtämään demareiden viestiä. Järjestöhän oli perustettu mitä parhaimmin aikein ja demarit olivat "valheellisen harhaluulon vallassa, että toimintamme salaisesti olisi tähdätty työväestöä vastaan".

Pielaveden suojeluskunnan toiminta on ollut puhtaasti aatteellista, kansalaisvapauden, hengen ja omaisuuden koskemattomuuden ja yleensä lain pyhyyden teroittamista kaikkien kansalaisten, niin rikkaiden kuin köyhien mieliin. Nämä aatteet mielestämme kuuluvat maan kaikkien kansalaisten alkeellisimpiin velvollisuuksiin, sen elämänehtoihin. Näiden levittämiseksi olemme yhdistyneet ja niille, jotka aatteemme hyväksyvät, olemme antaneet tilaisuuden liittyä meihin, myöskin työväelle. Sos.dem. työväki on kuitenkin osottautunut aatteemme vastustajaksi, vieläpä vastapainon uhkauksilla. Tämä on sitäkin käsittämättömämpää kun sos.dem. tunnussanoissa -- vapaus, veljeys ja tasa-arvo -- lausuttu ajatus käy meidän tunnussanojemme kanssa yhteen.

Viestejä vaihdettiin helmikuulle saakka. Punakaartia ei perustettu vaikka suojeluskuntalaisia katosi Pielavedeltä salaisille retkille.

Tämä kirjelmöinti toi Kallelle viiden vuoden kuritushuonetuomion. Liuta talollisia, kansakoulun johtokunta ja paikallinen opettaja todistivat oikeudessa, ettei Kalle Valta ollut osallistunut kapinaan mitenkään. Suojeluskunnan esikuntakin oli tätä mieltä, ja sen lausunnossa todettiin:

Vangitun ei tiedetä yllyttäneen suoranaisiin kapinatoimiin muuten kuin koettanut estää avunannon kapinan kukistamisessa.

Yritykset pitää Pielavesi aseellisen varustautumisen ulkopuolella johti siis tuomioon. Pielavetiset yleensä eivät kuitenkaan pitäneet toimia huonoina. Kun Kalle Valta vapautui vankilasta ja sai kansalaisluottamuksensa takaisin, niin hänet äänestettiin kansanedustajaksi.


Niin kuin Hesarin pääkirjoitus osoittaa, niin järkevään yhteistoimintaan hakeutuminen on joinakin aikoina turhaa. Uskoisin silti , että sillä vähennetään paljon inhimillistä kärsimystä.