Roope-setä joutuu maksamaan vanhan velan (1953)

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että Walt Disneyn nimen alla julkaistuilla sarjakuvilla ei pitkään aikaan ollut nimiä. Osin harha tulee siitä, että Aku Ankka -lehden ja Aku Ankan taskukirjan tarinoilla on aina ollut nimet – tekijöiden tai toimituksen antamat. 

Suurin osa ankkamestari Carl Barksin tuotannosta on syntynyt ilman nimiä. Sittemmin tarinoille on vakiintuneet tunnetut nimet, joko fanien tai Barksin itsensä myöhemmin antamat. Nimet ovat syntyneet tarpeeseen, olisihan bedefiilien vaikea kommunikoida sarjakuvien ensijulkaisseiden lehtien numeroista johdetuilla koodeilla. Siihen kykeneviä bedeteekkien kokoajia lienee, mutta tavallinen harrastaja kaipaa selkeää nimeä. Vanhan linnan salaisuus, Aku Ankka koulusalapoliisina tai Tyhjätasku helpottaa keskustelua huomattavasti.

Koodit tulevat tutuiksi Carl Barksin koottuja selaillessa. Niiden sisällysluetteloissa ei ole tarinoiden nimiä, ainoataan ensimmäisten julkaisupaikkojen nimet ja numerot. Käytäntö sopii lähdejulkaisuun, jonka tavoite on ollut ”alkuperäisen” julkaisun tavoittaminen. Kun nimeäminen ei alunperin ollut käytäntö, niin eivät myöhemmät nimet sovi tällaiseen yhteyteen. Carl Barksin koottuihin suunniteltiin hakemisto-osia, joiden avulla tarinat olisivat löytyneet helposti kaikilla mahdollisilla nimillä ja monilla muilla keinoilla, mutta ostavalla yleisöllä ei ollut sellaiseen riittävästi kiinnostusta. Tuskin moni osti Koottuja lähdeaineistoksi.

Tämän vuoden ensimmäisessä Aku Ankassa julkaistiin Barksin tarina Roope-setä joutuu maksamaan vanhan velan (1/2018). Vuonna 1953 ensimmäisen kerran julkaistulle tarinalle Barks jälkikäteen antoi kaksikin nimeä: Trouble from Long Ago (Vaikeuksia aikojen takaa) ja The Horse-Raddish Story (Piparjuuritarina/Pötypuhetarina). Suomessa Akun Ankan toimitus on pitäytynyt samassa nimessä, vaikka joidenkin muiden tarinoiden nimeä on muutettu vuosien varrella.

Koottujen tätä sarjakuvaa koskevassa artikkelissa Geoffrey Blom pohtii, ettei tarina ole tarjonnut tutkijoille otollista tarttumapintaa. Nimeäkin sille kaivattiin vasta kolmekymmentä vuotta tekemisen jälkeen. Suomenkielinen nimi on annettu ennen tietoa tekijän tahdosta.

Tarinassa on kyse sopimusoikeudesta ja sopimuksien merkityksestä kauppaan perustuvissa yhteiskunnissa. Vanha kapitalisti Roope Ankka ei haasta esi-isänsä vuonna 1753 tekemää kuljetussopimusta. Suurimman osan omaisuudestaan hän on, kaikista aarreretkistä ja kullankaivuusta huolimatta, saanut erilaisten sopimusten kautta. Hän hyväksyy sopimuksen määrämän asiantilan ja vasta sitten kysyy kuka hänen omaisuuttaan vaatii.

Sopimukset on täytettävä. Muutoin yhteiskunta romahtaisi. Toisaalta on sopimuksia joiden pitämistä ei odotetakaan. Barks on nyky-yhteiskunnan ytimessä pohtiessaan sopimusten velvoittavuutta. Asia on niin keskeinen, että sen asettaminen tutkittavaksi, kyseenalaistettavaksi tuntuu mahdottomalta.

Ei liene sattuma, että arkussa on horseraddishia. Se kun tarkoittaa sekä piparjuurta että paskapötypuhetta.