Jouko Turkka
Kärsimys on turhaa
Teos 2017
Viime vuonna ilmestyi Jouko Turkan kirjoituskokoelma Kärsimys on turhaa. Kirja sisältää sivun, parin mittaisia tekstejä, joiden aiheet vaihtelevat suuresti. Mukana on tuttua väkevää Turkkaa, joka arvioi napamiehiä ja yhteiskunnan rakenteita. On Turkkaa, joka inhorealistisesti kuvaa yhteiskunnan väkivaltakoneistoa. Ja sitten on viininmaistelija ja ruoanlaittaja, joka kertoo vaikutelmiaan juomista ja antaa ruokareseptejä.
Kärsimys on turhaa on postuumisti julkaistu teos. Turkka sairasti pitkään ja kuolemasta on kulunut hetki. Olisin kaivannut kirjaan mukaan tietoa toimittajasta ja toimitusperiaatteista. Kannen perusteella tekstit on koottu mitä ihmeellisemmistä käsinkirjoitetuista lipuista ja lapuista. Syntynyt kokonaisuus on turkkamainen, kirjoittajan tunnistaa, mutta miksi ja miten, se jää lukijalle arvoitukseksi.
Joissakin kohdissa tuntuu, että tekstit ovat Turkan tv-töistä ylijääneitä pätkiä. Poliisien touhut tuovat mieleen Kiimaiset poliisit, Kekkosen, Mannerheimin ja Paavalin kolmiodraamat saavat miettimään jotakin näytelmähahmotelmaa. Kolmen investointipankkiirin seikkailut ovat ehkä luonnostelua kirjalliselle työlle.
Tekstien toimittaja(t) ovat sommitelleet jälkeenjääneet kirjoitukset luontevaksi kokonaisuudeksi. Ensimmäinen ruokaohje hämmästyttää, eivätkä (jostakin lainatut) ruoka- ja viinijutut avaudu osaksi muuta kerrontaa. Ehkä ne ovat huumoria.
”Minun on nyt siis venyttävä kolmeksi, pystyttävä samaa mihin kolme ihannemiestä: moraaliseen sanaan, vallanvastoon ja huumoriin” kirjoittaa Turkka yhden tekstin aloitukseksi. Kolme pyrkimystä tuntuisi kuvaavan koko teosta. Jotakin tarkoituksista tavoittaa, mutta liian paljon jää kokonaisuuteen yhdistymättä.
Muutamat selittävät sanat kustantajalta olisivat auttaneet paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti