Viime ajat olen viihtynyt mökillä, jonka rakentumista saitte viime vuonna kuvin seurata. Asuminen ilman nykyajan mukavuuksia on sujunut mainiosti ja rakennuksesta on paljastunut ajan mittaan pieniä korjauskohteita. Arjessa halkojen kantaminen, avannon ja kulkuväylien pitäminen auki ovat liikkeellä pitäviä asioita.
Ulla Tapaninen taannoin stand up -esityksessään totesi, että maalla mökin mummo ei saa hetken rauhaa. Kaikenmaailman voinnin kyselijöitä kulkee niin, että kaupungin kerrostaloyksiön rauhasta saa vain haaveilla.
Kun on talvella aurattu tie ja kulkemisen jälkiä, niin toiset tietävät tien päässä olevan elämää. Eilen sain veiraita, paikalliset Jehovan Todistajat poikkesivat kertomassa Raamatusta ja kyselemässä ollaanko sitä vakituisia asukkaita vai mökkiläisiä.
Vieraat tietenkin jättivät Herätkää-lehden tutustuttavaksi. Siinä ei ole enää Maailmalla tapahtuu -uutiskatkelmien palstaa, jota 1980-luvulla seurasin.
Lehden (6/2017) aiheena oli maailman nykyinen tila. Onko maailma riistäytynyt hallinnasta? Vanhoista 1980-luvun lehdistä mieleen ovat jääneet vakioaiheet, Jumalan oikea nimi ja Jeesuksen toisen tulemisen läheisyys. Saamassani lehdessä käsiteltiin Jehova-nimen oikeutta, mutta enää maallisen maailman loppua ei määritelty tapahtuvaksi viimeistään ”sitten kun viimeinen vuoden 1914 nähnyt ihminen kuolee”. Pikemminkin viesti maapallon tulevaisuudesta oli positiivinen. Raamatun mukaan ihmiskunnan tulevaisuus on valoisa, kaikista koettelemuksista selvitään Jehovan suunnitelmien mukaan.
Kaupungissa porraskäytävämme ulko-ovi on nykyisin yöt päivät lukossa. Eikä ovisummereita ole. Täältä maalta matkojen takaa tavoittaa tosiaan ihmisen paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti