Eilen onnistuin viimein näkemään Terry Gilliamin 12 apinaa (1995) innoittaneen ranskalaisen, Chris Markerin ohjaaman lyhytelokuvan Kiitorata (La Jétee, 1963). Filmi on kuukauden Areenassa katsottavissa.
Vajaan puolen tunnin mittainen dystopia- ja aikamatkustuselokuva on antanut juonen puolesta paljon 12 apinalle. Toisin toteutettuna siitä olisi Markerin käsittelyssäkin tullut pitkä, niin sanottu koko illan elokuva. Käsittely on kuitenkin tiivis ja dokumentinomainen.
Liikkuvaa kuvaa ei Markerin lyhärissä ole. Filmillä on valokuva toisensa jälkeen ja selostaja hoitaa kaiken puhumisen. Liike jää katsojan aivoissa muodostuvaksi, pitkiä ottoja ei tarvita.
Marker luetaan elokuvataiteen kehittäjiin ja kokeilijoihin. Kiitorata on kokeiluna varsin onnistunut, ja tässä muodossa tarina pysyy selkeänä ja skarppina.
Kiitoradan valokuvat on melko hiljan (2010) julkaistu kirjana. Olisi mielenkiintoista nähdä miten kirjamuodossa samat kuvat ja tekstit vaikuttavat. Tuskin yhtä hyvin kuin valkokankaalta.
* Kiitorata. Areena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti