Suomeen ranskan opettajaksi tullut Philippe Guicheteau kirjoitti kirjan täällä kokemastaan. Kaksikielinen Sunnuntaikirjeitä Suomesta – Courrier de Finlande (Tammi 1999) toimii oheislukemistona ranskankieltä opiskellessa.
Guicheteau käsittelee kirjeissään Suomea ja suomalaisuutta. Hän kirjoittaa muun muassa sukunimistä, ja ihastelee niiden luontoläheisyyttä. Toisaalta metsässä oleva petoeläin (Ruokolahden leijona) herätti suomalaisissa ennen näkemättömän paniikin. Puistoihmisiäkö me olemme?
Luonto on mukana kun Guicheteau pohtii suomalaisten Juhannuksen viettoa. Hän ollessaan Helsingin Seurasaaressa sai tavallisesta suomalaisesta juttukumppanin. Tämä välttämättä halusi selostaa ulkomaalaiselle miksi hän oli Seurasaaressa eikä omalla kesämökillä. Kuusikymppinen mies avautui Philippelle ja kuvaili yksityiskohtaisen tarkasti Mikkelin seudulla olevaa mökkiään.
”Mies tuijotti tuleen ja hänen ajatuksensa olivat jossakin hyvin kaukana. Hänen kuvauksensa oli niin väkevä, että tuo maisema piirtyi silmieni eteen. Tuon alakuloisen miehen lempeydestä huolimatta en pystynyt millään tavalla eläytymään hänen tuskaansa, enkä uskomaan, että hänellä oli metsiä ja järviä niin ikävä kuin hän halusi antaa ymmärtää.”
Mökit ylipäätään olivat Guicheteaulle kummastus. Mikä järki oli siinä, että saari oli autio, mutta siellä pirisi kännykkä? Miksi mökeillä ei ole juoksevaa vettä kun on kuitenkin televisio? Ja nuotion tekemiseen käytetään sytytysnestettä.
Sitä sopii ihmetellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti