sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Äänikirjojen lainauskorvaus


Juha-Pekka Koskinen kirjoitti blogissaan kirjailijoiden toimeentulosta. Hänen havaintojensa mukaan äänikirjan nousu leikkaa (kauno)kirjailijoiden tuloja entisestään, ja tiedossahan on, että muutamaa harvaa lukuunottamatta tulotaso ei ilman apurahoja ole kaksinen.

Koskinen esittää muutamia keinoja tulotason pitämiseksi kohtuullisena. Näistä kolmas vaikuttaa hänestä helpolta:

3)  E-aineistot pitäisi saada myös lainauskorvauksen piiriin. Tämän asian varmaankin OKM hoitaa kuntoon ihan piakkoin, kun kansallista e-kirjastoakin jo tutkitaan.
Tätä asiaa OKM ei hoida kuntoon ihan piakkoin ilman vastinetta. Fyysisistä kirjoista ja lukemisesteistä kärsivien Celia-kirjaston äänikirjoista maksetaan lainauskorvausta siksi, että kirjailijajärjestöt ja valtio ovat sopineet lainausoikeudesta. Kirjastoilla ja Celialla on oikeus hankkia omiin kokoelmiinsa mitä tahansa kirjoja ilman, että kirjailijat omaan tekijänoikeuteensa vetoamalla voisivat sitä estää. Lainausoikeudesta Suomessa sovittiin vuonna 1961 ja pari vuotta myöhemmin vastikkeeksi alettiin myöntää ns. kirjastoapurahoja. Nyttemmin järjestöt ja valtio (OKM) sopivat, että lainauskorvausta ryhdyttiin maksamaan Sanaston kautta jokaisesta lainauksesta erikseen.

Jotta muista kuin Celian äänikirjoista voitaisiin alkaa maksamaan lainauskorvauksia, niin kirjastojen olisi ensin saatava lainausoikeus. Viimeaikaisten uutisten perusteella äänikirjojen kustantajilla ei ole tähän pienintäkään halua. Tammikuussa Yle uutisoi, että Otava-konserni veti äänikirjat pois kirjastoista. Celian toimintaan on suhtauduttu kirja-alan markkinahäirikkönä.

Vaikuttaisi siis siltä, että Koskisen esittämä kohta 3. olisi hankalin toteuttaa. Toki tekijänoikeudet lopulta kuuluvat kirjailijoille ja he voivat järjestöjensä kautta päättää niiden käytöstä. Kirjailijat ryhmänä voivat ohittaa kustantajat, mutta en oikein jaksa uskoa tuollaiseen joukkovoiman nousuun.

Toivottavasti olen väärässä. Muuten tässä vahvasti vaikuttaa siltä, että äänikirjojen myötä kirjailijoista tulee yhden alustatalouden tuotannontekijöitä. Ei taida olla vielä yhtään alustataloutta, joka kohtelisi omia tekijöitään reilun talouden ehdoin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti